Valokuva: Hannu WaherJoulukaupungin avajaiset vuonna 2006 Turun tuomiokirkon portailla.

Kauneimmat joululaulut

30.11.2007 / Joululehti

Tunteet ovat nyt internetissä. Pahat ja hyvät. Viimemainitun suuntaisia löytyy vaikkapa treffipalstalta, jonne jokaisen (säätyyn ja siviilisäätyyn katsomatta) kannattaa laatia oma profiili. Sommitella nokkela nimimerkki ja ladata tuo fiktiivinen persoona monenmoisilla oivallisilla laatuominaisuuksilla. Esittelyn loppuhuipennukseksi tulee rakentaa koukku, johon on helppo tarttua. Esimerkiksi joku erikoinen popnimi 80-luvulta kohdassa Lempimusiikki toimii hyvin (nelikymppisillä, muut voivat soveltaa suuntiinsa).

Sitten selaillaan katalogista mitat täyttävä ehdokas ja voila. Deittailu voi alkaa. Kun on jonkin aikaa kaiveltu reaalimittoja roolin takaa esiin, suoritetaan livetapaaminen. Sitä ei tarvitse lainkaan jännittää, sillä nettitreffeillä noudatetaan tiukkaa etikettiä. Esimerkiksi puhelinpuhetta (alaan vihkiytyneiden ammattitermi) pitää aina olla jonkin verran (2-3 kertaa) suoritettuna ennen kuin tavataan oikeasti. Siten tavattaessa ollaan jo vähän niin kuin hivenen enemmän tuttuja. Ja kun heti kättelyssä sitten todetaan että ei tämän kanssa kyllä joulun kellot soi, mennään niiltä sijoilta takaisin nettimarkettiin etsimään parempaa tunnetta. Tätä jatketaan kunnes tekee mieli mennä välillä baariin, jossa kuitenkin on ihan oikeita ihmisiä sekä viinaa.

Baari-illan loppumetreillä sitten tajutaan että ei kyllä tämä nyt vaan on liian latteaa ja tavanomaista.  Enemmän pitää saada ja suurempia tunteita. Liian hidastakin tämä perinteinen kanssakäyminen on, ei ole aikaa. Pitää moninkertaistaa voittomahdollisuudet, täytyy tuplata. Laatia useampi profiili. Keksiä lisää niitä laatuominaisuuksia. Mitä enemmän koukkuja vedessä, sitä suuremmat kalat niihin käyvät. Mutta kääk! Jos minä teen näin, ehkä nuo muutkin. Voinko luottaa? Tunnetilakierrokset kiihtyvät tässä vaiheessa jo aivan muilla asteikoilla kuin avaruusraketit. Suurta Tunnetta hakemaan lähtenyt on päätynyt extremevedättämään omaa itseään. Oudointa leikissä on tietysti se, että jossain mielessä ne ovatkin yhtä ja samaa.

Vaan miten tämä kaikki liittyy jouluun? 

Joulukin on tunnetta. Joululauluissa on nimittäin todella paljon kohtia, mi rinnan jäitä liuottaa. Minut pudottaa aina se, missä ensin aika kiitää ja vuodet vierähtelevät. 

Sitten miespolvet vaipuvat unholaan. Niin mekin. Pitää tarttua hetkeen. Yhteen kerrallaan.

Anna Eloaho, Mobilen joululehden päätoimittaja