Jäätävä tukki

30.05.2008 / Kesälehti - Henry Lehtonen

Siskonveli kertoi, että muuan tuttu donna oli kasvanut pituutta Method Putkisto -tunneilla 3 cm. Aika hurja juttu, tuumin. Töissä pomo kertoi, että varastomiehet ovat siirtyneet syömään salaattia, hylänneet miesruoan. Täysin käsittämätöntä. Realismi 2000-luvulla on täydellistä epärealismia: Method Putkisto- Putkisto elää miljonäärinelämää Lontoossa ehkä jossain läpeensä ilmastoidussa kattolukaalissa, ituaterioita nauttien. Olisi mielenkiintoista tietää, montako euroa per kolme senttiä kasvanut täti hänen pankkitililleen ropsahtaa. Suomalaiset formulaässät laskuttavat tuhansia euroja per ajettu kilometri samalla kun überfuhrerin piiska Mosleyn pojan pakaralle läpsähtää. Kaikki mitataan rahassa, satamiljoona euroa per persnahkan läiskähdys. Esimerkkejä järjettömyydestä on pilvin pimein.

Mutta että varastoilla trukkiäijät syövät salaattia. En jaksa uskoa sitä. Se ei voi olla totta. Vaikka toisaalta, onhan kolesteroliruuvia väännetty aivoihimme jo kohta parikymmentä vuotta. Rasvapeikolla uhkaillaan, puhumattakaan muusta terveysfasismista. Ja telkkarissa tilastonikkarit sanovat, että vuoden 1970 jälkeen syntyneet elävät 200-vuotiaiksi. Vai oliko se 300?

Jos kuitenkin haluaa pelata hieman uhkapeliä, on vielä onneksi olemassa rasvakeittimessä kelluva maailma, missä voi laittaa itsensä peliin. Kaarinan GiganttiKeltainenPörssiSeoSupermarket-ostosgehennan kupeessa pönöttää legendaarinen Sepen Grilli, jossa esimerkiksi Sepen spessusetti saa maku- ja rasvahermot valppaiksi. Annokseen kuuluu lihapiirakka ja makkaraperunat. Nam-nam! Valitettavasti makkaraperunoita ei tarjoilla lihapiirakkaan annosteltuna, mutta tämän jokainen tosikulinaristi ratkaisee ottamalla annoksen mukaan ja laittamalla makkispekkikset omatoimisesti lihikseen. Ulkonäkö on suuri osa nautintoa!

Sepen mesta on kova paikka, mutta ei kuitenkaan Turun seudun ykkönen. Hyvin ja herran nuhteessa eläneen ihmisen kuolemanjälkeistä paratiisia vielä eläessään etsivälle suosittelen vierailua Turun Vienolassa sijaitsevaan Kristal-ravintolaan. Menussa on vain yksi varteenotettava vaihtoehto: rullakebab. Ensikertalaiselle kokemus on henkeäsalpaava, ylimaallista kuumotusta aiheuttava. Itse vierailin tässä jääkiekkoilijoiden ja painonnostajien nutriitiokeitaassa ensimmäistä kertaa viime kesänä. Puolen metrin mittainen jööti oli halkaistu jättimäiselle pizzalautaselle kahtia, ja oli ainakin vastasyntyneen vauvan kokoinen. Seurueessamme oleva herrasmies ihmetteli, miksi kaksi annosta tuodaan yhdellä lautasella. Ihmettely lakkasi kun jokaisen eteen tuotiin oma annos. Futisjoukkueestani eräs heppu kertoi, että oli kerran punninnut hakemansa pienokaisen: 1,7 kg. Jäätävä tukki.

Ensimmäisellä kerralla Kristalissa vedin kuin vedinkin koko setin. Yrjöt melkein lensivät, mutta koska en olisi voinut koskaan antaa itselleni sitä anteeksi, jätin laatoittamatta. Sen jälkeen vatsalaukkuni on antanut myöten, ja rullan imurointi ei enää tuota vaikeuksia.

Jos etsii todellista miesruoka- ja itseinhokokemusta, tai haluaa tarjota ulkomaantuttavalle aidon suomalaisen pöperökokemuksen, eikä haittaa vaikka määrä todella korvaa laadun, on Kristal ainoa oikea osoite. Turun Vienolassa. On hyvvöö, kuin linnunmaituu nuo Kristalin pikku beibet!

Teksti: Henry Lehtonen

Kirjoittaja on turkulainen runoilija ja kulinaristi.

Henry LehtonenHenry Lehtonen