Te olette huono yleisö

30.05.2008 / Kesälehti - Putte Wilhelmsson

Sanomalehden jazzkriitikolla on taas jokavuotinen kriisin paikka. Kriisi syntyy kesäfestareilla, joista Pori ei ole ainoa, mutta kätevästi se kuitenkin symbolisoi suomalaisen jazzkulttuurin nykytilaa.

Kriitikon mielestä jazzfestivaalista on tullut massatapahtuma, johon ihmiset eivät tule artistin takia vaan tapaamaan muita ihmisiä. Väki örveltää humalassa omia asioitaan eikä istu alas kuuntelemaan. Pienissä klubitiloissa muusikot harmistuvat puheensorinasta ja kännyköiden pirinästä.

Parhaiten Porin konsertit ilmeisesti onnistuvatkin avarissa ulkotiloissa. Yleisö on niin kaukana soittajista, että se kuulee musiikin vain sähköisesti vahvistettuna, ja muusikot niin kaukana yleisöstä, etteivät he kuule yleisöä lainkaan.

Historiallisesta perspektiivistä katsottuna Pori ei kuitenkaan edusta jazzkulttuurin rappiota, vaan paluuta juurille. Jazz syntyi, kun amerikkalaiset tanssiorkesterit alkoivat 1920-luvulla soittaa nuottien ohella myös omia improvisaatioitaan. Useimpia kuulijoita se ei pahasti häirinnyt, sillä he olivat tulleet tanssipaikalle humalassa örveltääkseen omia asioitaan.

Sen sijaan 1940-luvulla örveltäminen alkoi häiritä muusikoita. Muusikot olivat keksineet bebopin, kaiken modernin jazzin perusmuodon, joka oli taidetta. Taiteeksi bebopin huomasi siitä, että se myi paljon huonommin kuin edellisen muusikkopolven soittama swing. Pienempien yleisöjen ohella taide edellytti myös sitä, että tanssijat istuivat alas ja juomarit pitivät suunsa kiinni.

Jazzkriitikon ohella myös populaarikulttuurin tutkijalla on kriisi. Kriisi syntyy Seinäjoen tangomarkkinoilla, jotka ovat ainoat laatuaan, mutta silti myös jonkin suuremman ilmiön symboli. Populaarikulttuurin tutkija on pitänyt jotenkin sovittuna, että viihteen tutkiminen on tärkeää, koska viihdemusiikki kuvastaa kansan syviä tunteita, selittää mennyttä ja kertoo tavallista ihmistä koskettavia tarinoita.

Tutkija Markku Kosken pettymys olikin syvä ja aito, kun hän havaitsi ettei kukaan lehtitoimittajien haastattelema markkinavieras sanonut mitään tangon heissä herättämistä vahvoista tunteista tai iskelmäteksteistä suomalaisen identiteetin syväluotauksena. Kaikki sanoivat olevansa mukana tunnelman ja yhdessä olemisen takia.

Tangoyleisö on siis yhtä huonoa kuin jazzyleisö. Sitä kiinnostavat toiset ihmiset ja oma hauska, eivät tutkijan ja kriitikon arvostamat kulttuuriset tai musiikilliset merkitykset.

Teksti: Putte Wilhelmsson

Kirjoittaja on turkulainen toimittaja, joka pitää kirjallisuuskritiikin kursseja Turun yliopiston luovan kirjoittamisen opiskelijoille.