Vinkkejä snobismin peittoamiseen

28.11.2008 / Talvilehti - Kari Tuomi

Vaikutuksen tekeminen ruoalla on nykyään hyvin vaikeaa, sillä kaikenlainen tyhjä hienostelu on vallannut maan. Todellisen asiantuntijan ja asianrakastajan keinot itsepäisen ruokasnobismin aseista riisumiseen voivat olla ovat vain asiantuntijamaisia eli sulavia ja tyylikkäitä. Oheiset satunnaiset vinkit ovat hyvä lähtökohta, jolla vuodenvaihteen juhlat ja niiden ontot pikku nousukkaat pysyvät aisoissa.

Pippurimyllyn pitäminen pöydässä ei ole soveliasta. Sormisuolan lisäksi voi esille laittaa, niin ikään sormin annosteltavaksi, paahdettujen mustapippurien rouhetta. Pippurien paahtaminen paistinpannulla juuri ennen vieraiden saapumista on suitsuttava, joillekin autenttisen itämainen kokemus.

Puoleensavetävä jälkiruokasorbetti saadaan aikaan valikoimalla erityisen aromikkaita omenoita, jotka soseutetaan raakana ruskean sokerin ja asiaan kuuluvan viinatilkan kanssa. Jäädytetään jäätelön tavoin, nautitaan elävänä.

Sipuleja voi kypsyttää uunissa kuorineen muutamia kymmeniä minuutteja miedossa lämmössä, jonka jälkeen niitä käytetään ruoanlaitossa tavalliseen tapaan. Lisääntynyt aromikkuus on usein hämmästyttävää, toisinaan mykistävää, kuten tarkoitus tietysti on.

Erinomaista kukkakaalikeittoa valmistetaan puhtaimmillaan hyvin yksinkertaisesti. Keitetyt kukkakaalit survotaan voin kanssa kattilassa ja materiaalin annetaan kevyesti karamelisoitua. Tähän taikinamaiseen alkumassaan lisätään vain kaalien keitinvettä, ja neitseellinen keitto on valmis.

Kahvipapuja sopii tarjota kahvin kanssa, lopputulos ei suinkaan ole liioittelua, sillä tämä suositus tulee mestaristaholta. Sulata hyvää tummaa suklaata ja kuorruta muutama kahvipapu sekä pyöräytä ne kaakaojauheessa. Kun kuulet jonkun sanovan, eikö kahvipapu ole liian julma maku asiantuntevaan suuhun, voit vastata, että ei valkosipulipitoisen ruoan jälkeen (jonka makua se tehokkaasti eliminoi.)

Juuriselleristä tehty puree on ranskalainen ruoka, joka sopii suomalaiseen keittiöön kuin kuningatar Kristinan hauta Roomaan. Salaisuus on lisätä keitettävien sellerien joukkoon yksi omena. Kun juurekset ja hedelmä lopulta soseutetaan, lisätään joukkoon vain hiven vatkattua kermaa tai hapankermaa. ”Mistä olette löytänyt näin suurenmoisia sellereitä?”

Punajuurien maku tiivistyy huomattavasti kun ne kypsennetään uunissa, kukin folioon käärittynä. Aikaa tosin kuluu useita tunteja. Punajuurien maku yhdistyy erinomaisesti appelsiiniin. Voista, appelsiinimehusta sekä muutamasta kuoren suikaleesta tehty kastike on ennennäkemätöntä, mutta jälleen toivotusti mykistävä.

Ja lopuksi todellinen hardcore-vinkki, jolla saa suun suppuun kokonaiselta katraalta omassa rasvassaan hautuvia hienostelijoita. Kaviaarin tuoreudesta voi varmistua asettamalla sitä pienen määrän kämmenelle (jonka jälkeen nokare luonnollisesti vaivihkaa palautetaan tarjoilukulhoon). Käteen ei saa jäädä kalan hajua, muutoin kaviaarin laadussa on tingitty ja kaikki hartaat rakennelmat sosiaalisen vaikutuksen tekemiseksi murenevat mahdolliseen kommenttiisi.

Teksti: Kari Tuomi