Kevät erottaa pojasta tiaisen: Luonnon kovimmat panomiehet ja -naiset

27.02.2009 / Kevätlehti - Liisa Lundell

Prostituutiota, sukupuolitauteja, lukuisia kumppaneita ja paljon jälkikasvua. Kaupunkiluonnon linnut, kalat, nisäkkäät, hyönteiset ja matelijat päihittävät ihmisten keväisen pokailun mennen tullen.

Draamaa lintukodossa

Voi sitä vonkauksen määrää, kun kevätaurinko täyttää rinnan (ja alemmat elimet) ja ihmisen ikävä toisen luo saavuttaa jokavuotisen hormonihuippunsa Aurajoen rantojen ravintolalaivoilla.
Paitsi että. Mutta mutta. Nämä ihmisten pikku saippuaoopperat kalpenevat mennen tullen verrattuna esimerkiksi rautiaisen kevätpuuhiin, kertoo evoluutiobiologian dosentti Markus Rantala. Rautiaiset käyvät läpi lukuisia parinmuodostustapoja. Pesässä voi olla tavallinen pari eli yksi naaras ja yksi koiras, mutta linnut harrastavat myös kimppakivaa.
– Rautiaisilla on voimakas spermakilpailu. Monet koiraat voivat paritella saman naaraan kanssa. Jokainen niistä haluaa varmistaa olevansa jälkekäisten todellinen isä, Rantala selittää.
Tämän takia rautiaiskoiras ruiskuttaa parittelun jälkeen naaraan emättimeen sementin kaltaista ainetta, joka kovettuu ja tukkii emättimen. Tarkoituksena on estää seuraavien koiraiden sperman pääsy emättimeen.
– Jos naaras käy vieraissa, seuraavan koiraan on nokittava niin sanottu sementti pois ennen parittelua.
Tämän lisäksi rautiaiset harrastavat tavallaan lintujen prostituutiota. Koiraat osallistuvat poikasten hoitoon sen mukaan, miten paljon ne ovat päässeet parittelemaan kyseisten poikasten emon kanssa.
– Toisin sanoen ne tarjoavat isällisiä palveluita seksiä vastaan, Rantala kertoo.

Hiirten liukuhihnatehtailua

Pikkujyrsijät, kuten metsähiiri, ovat parittelijoista aktiivisimmasta päästä: niiden poikueiden väli voi olla hyvissä olosuhteissa noin 21 päivää. Lisäksi tuoreet metsähiiriäidit ryntäävät heti synnytyksen jälkeen parittelemaan uudelleen.
– Heti synnyttämisen jälkeen naaras jättää poikaset yksin ja etsii uuden kumppanin. Se palaa hoitamaan poikasia, kun sillä on uusia siemeniä sisällä. Se voi sekä hoitaa poikasia ja että kantaa uutta poikuetta sisällään, kertoo ekologian professori Kai Nordahl.
Näin on mahdollista pukata poikueita kolmen viikon välein. Hiiriemo hoitaa poikasiaan pari viikkoa, minkä jälkeen se karkottaa ne uuden poikueen tieltä.
Hiiret saattavat paritella koiraan kuin koiraan kanssa. Toisaalta uskotaan, että hiirinaaraat suojelevat omia poikasiaan parittelemalla vain tietyn koiraan kanssa. Joskus hallitsevat koiraat puolustavat reviiriän voimakkaasti ja voivat tappaa vieraat poikaset pesään.
– Jos kuitenkin naaras on läheisissä väleissä koiraan kanssa, koiras on luultavasti suosiollinen myös poikueen suhteen, Nordahl selittää.
Pientä itsensä myymistä lasten edun nimissä siis.

Kyykimppakivaa ja rantakäärmehurmuri

Dosentti Timo Vuorisalo kertoo, että matelijoista kyillä on mielenkiintoisia ryhmäsessioita keväisin. Naaraat valikoivat parhaat urokset isosta joukosta.
– Aurunkoisella rantakalliolla voi nähdä monta parittelevaa käärmepariskuntaa. Se näyttää isolta kasalta parittelevia kyitä, Vuorisalo toteaa.
Muuten kyyt ovat varsin maltillisia lisääntyjiä. Näin pohjoisessa ne saavat poikasia vain joka toinen vuosi. Kyyemo synnyttää neljästä pariinkymmeneen elävää poikasta. Munankuori puhkeaa synnytyksessä.
Rantakäärmeet ansaitsevat matelijoista kunniamaininnan kumppanin huomioimisessa. Ne ovat pariuskollisia. Lisäksi ennen parittelua urosrantakäärme hyväilee naarasta kauan.
– Soidin alkaa huolellisilla soidinmenolla. Uros tutustuu naaraaseen kielellään lipoen. Tämä hyväily voi kestää tuntikausia, Vuorisalo kertoo.

Pinnan alla porukalla ja paljon

Akvaattisen ekologian professori Raine Kortet kertoo, että särki on kevätkutuinen kala ja niin sanottu parvikutija: kalat ovat kutupaikalla usein valtavalla porukalla. Ne eivät ainakaan kainostele. Parinvalinta ei kuitenkaan ole päällepäin sekavalta näyttävässä parvessakaan täysin satunnaista. Koiraat tuottava keväällä ennen kutua kutukyhmyjä. Kalan ihon pintaan muodostuu keratiininystyröitä, joilla on merkitystä parinvalinnassa. Tutkimukset viittaavat siihen, että naaras voisi arvioida kyhmyjen perusteella, miten paljon tai vähän koiraalla on loisia ja miten koiras on puolustautunut näitä loisia vastaan.
– Koiraat tavallaan laittautuvat naaraita varten. Mitä isommat kyhmyt ja mitä enemmän niitä on, sen parempi. Tosin kutukyhmyillä ei ole välttämättä suoraa visuaalista merkitystä, vaan kalat aistivat kutukyhmyt ja niiden aiheuttamat veden virtauksen muutokset kylkiviiva-aistillaan. Lisäksi kututilanteessa kalat ovat myös suoraan kosketuksissa toisiinsa, Kortet kertoo.
Hedelmöitys tapahtuu kehon ulkopuolella. Siten useat koiraat pystyvät kilpailemaan hedelmöityksestä. Spermakilpailu mahdollistaa sen, että vaikka kaksi kalaa parittelee, joku sivullinen voi vetää välistä ja hedelmöittää ison osan naaraan laskemista mätijyvistä. Ihmisnäkökulmasta kuulostaa suorastaan törkeältä.

Petolliset naarasperhoset

Tutkija Panu Välimäki valaisee, että hyönteisistä lanttuperhosten naaraat ovat melko kevytkenkäisiä. Osa on hyvin uskollisia, mutta osa käy vieraissa. On joukko naaraita, jotka parittelevat kahdesta kuuteen kumppanin kanssa. Kun ne parittelevat useamman koiraan kanssa, ne saavat todennäköisesti enemmän jälkeläisiä.
– Vieraissa käyminen ei kuitenkaan välttämättä kannata. Parittelutilanteessa perhonen ei pysty pakenemaan, joten se altistuu pedoille. Lisäksi myös perhosilla on sukupuolitauteja, joiden saamisen riski kasvaa, Välimäki kertoo.
Kaikkein isoin ongelma parittelussa on kuitenkin aikakustannus: monen koiraan hoiteleminen vie aikaa. Lanttuperhoset ovat päiväperhosia, ja varsinkin pohjoisessa auringonpaistetta on vähän. Tämä voi johtaa siihen, että ahkerat parittelijat eivät ehkä saakaan enemmän jälkeläisiä.
Lanttuperhosnaaraat saavat koirailta häälahjoja, joita ne voivat häikälemättömästi käyttää hyväkseen.
– Neitsytkoiras, joka parittelee ensimmäistä kertaa, luovuttaa 15 prosenttia omasta ruumiinpainostaan naaraalle. Ne naaraat, jotka parittelevat useiden koiraiden kanssa, saavat paljon näitä lahjoja ja voivat käyttää kaiken energian munien tuottamiseen.
Koiraan lahjan ajatuksena on se, että naaras tuottaa paljon jälkeläisiä juuri kyseiselle koiraalle. Naaras kuitenkin saattaa käyttää energian seuraavan parittelijan hyväksi.
– Luonnossa ei ole romantiikkaa, Välimäki kiteyttää.

Liisa Lundell