Arkistolähde: Sjöhistoriska Institutet vid Åbo Akademi. Suomen JoutsenSuomen Joutsen (arkistolähde: Sjöhistoriska Institutet vid Åbo Akademi).

Tuttu tuntematon

29.05.2009 / Kesälehti - Roope Lipasti

Suomen Joutsen saapui Turkuun sumuisena aamuna vuonna 1961. Oli kuulemma ollut uljas näky. Sitä ennen laiva oli aiottu romuttaa pariinkin otteeseen. Jälkimmäisestä romutusuhasta laivan pelasti Merimiesunionin johtaja Niilo Wälläri, joka uhkasi laittaa liittonsa lakkoon, ellei laivaa pelastettaisi. Kyseessä lienee yksi tämän änkyräliiton ainoista järkevistä lakkouhkista sen historian aikana.
Kasteessa – siis ensimmäisessä sellaisessa - alus oli nimetty Laënneciksi, ranskalaisen stetoskoopin keksijän René Laënnecin (1781-1826) mukaan. Sittemmin alus myytiin saksalaisille ja se sai nimen ”Oldenburg”. Kun laiva hankittiin Suomeen 1930, yleisö sai ehdottaa sille nimeä. Vahva ehdokki oli ”Suometar”, mutta lopulta valittiin kuitenkin Suomen Joutsen. Nimi tulee historiasta – sen niminen laiva nimittäin ratkaisi vuonna 1565 ruotsalaisten voitoksi Bornholmin meritaistelun, tosin laivan nimi oli ruotsiksi: ”Finska Svan .
*
Alun perin laiva kuljetti rahtia Eurooppaan – ennen kaikkea salpietaria Chilestä. Suomessa se sai kuitenkin vallan uuden tehtävän ja ryhtyi kouluttamaan laivastolle merimiehiä. 1930-luvulla se teki kahdeksan valtameripurjehdusta, joilla opittiin purjehdustaitoja ja vietiin maailmalle tietoa, että kaukana pohjoisessa on maa nimeltä Suomi. Suomessa näitä matkoja seurattiin melkein yhtä suurella mielenkiinnolla kuin sittemmin Big Brother –ohjelmaa.
Muutamilla matkoilla oli mukana peräti Suomen vientiteollisuuden näyttely, johon yleisö sai satamissa tutustua. Suomi ei ollut siihen aikaan varsinainen kännykkämaa, joten vientituotteista esiin pääsivät mm. hautomakoneet, koristejäkälä sekä muurahaisen munat. Myös suomalaista juusto-osaamista tuotiin esiin, joten mukana oli myös tahkojuusto, joka kestävyyden parantamiseksi oli tehty visakoivusta. Joku nälkäinen näyttelyvieras varasti sen, mutta sai huomata kotona puisevan yllätyksen.
Laivan päällikkönä oli jokaisella matkalla Johnny William Konkola, joka tunnettiin myös nimellä Körmy. Hän oli nimensä veroinen ja ilmeisesti varsin peljättävä mies, joskin ammattitaitoinen purjehtija. Kuri joka tapauksessa pysyi laivalla tiukkana.
Huumorintajuakin kapteenilla tarvittaessa oli: Laivalla pidettiin joka aamu aamuvoimistelu, johon osallistuivat kaikki. Siihen kuului kiivetä isoonmastoon noin 40 metrin korkeuteen ja takaisin. Kerran pastori arveli, ettei jumppa ehkä koske häntä ihan täysin, joten hän yritti oikaista ja lähti alas jo märssytangon kohdalla. Konkola huomasi tämän ja huusi:
- Pastori! Lähemmäs Jumalaa!
*
Laivaston ajan jälkeen laiva pelastettiin Turkuun. Helsinkikin havitteli alusta, mutta Turulla oli heittää pöytään riihikuivaa, jolla laiva kunnostettaisiin. Näin tehtiin ja siitä tuli kelluva merimiesammattikoulu. Kouluna se toimi vuosina 1961-1988.
Osan ajasta oppilaat myös asuivat laivassa – siinä samalla nimittäin opeteltiin merimieselämää, jonka yksi tärkeimmistä taidoista ei suinkaan ole osata monenlaisia solmuja, vaan ennen kaikkea pystyä asumaan ventovieraan haisevan ukon kanssa samassa kahden neliön hytissä.
Vuonna 1991 Joutsen pääsi eläkkeelle, kun se siirtyi kaupungin omistukseen. Eläkepäivät tosin ovat olleet työntäyteiset. Joutsen on muun muassa esittänyt yhtä pääroolia oopperassa ”Lentävä hollantilainen”. Niinikään siellä pidetään erilaisia näyttelyitä sekä tilaisuuksia, kuten häitä ja vastaavia. Laivan upea kapteenin salonki on toiminut lounaspaikkana, kun Venäjän silloinen presidentti Putin kävi Turun-vierailulla.
Tosin kapteenin salonkikaan ei vedä ainakaan nimensä puolesta vertoja Joutsenen kylmähuoneen ”Kolmen puukengän kapakalle”. Se oli aikanaan erään merimiehen nimitys sille, kun hän joi itsekseen kylmähuoneessa puolukkamehuun sekoittamaansa tenua. Juoman nimi oli ”Seitsemän suudelman coctail”.

Roope Lipasti
Kirjoittajalta ilmestyi 27.5.2009 kirjanen Suomen Joutsen tunnissa - Viisi laivaa, yksi Joutsen (Lingsoft Oy 2009)