Maanalaisessa Turussa

04.09.2009 / Syyslehti - Roope Lipasti

Markku Into ja Jarkko Laine mainitaan aina, kun puhutaan turkulaisesta undergroundista. Huihai. Todellinen turkulainen underground löytyy syvemmältä kallioperästä.

Siellä, noin kymmenen metriä meren pinnan alapuolella, Kakolan jätevedenpuhdistamossa, on nimittäin nelisen kilometriä tunneleita ja muita tiloja. Yksi paikan työntekijöistä, käyttöpäällikkö Raimo Laaksonen kertoo, että puhdistamoa rakennettaessa maan alta louhittiin puoli miljoonaa kiintokuutiota kiveä. Ihan pieniä tämän maanalaisen Turun käytävät eivät sitten olekaan, sillä niissä mahtuu ajamaan kuorma-autolla.
- Vedet sinänsä tulevat putkia pitkin keskustaan, mutta sitten loppumatkan ne putket kulkevat käytävissä, joita on kaksi: pohjoisesta tuleville vesille omansa ja itäpuolen vesille omansa. Suurin osa käytävistä on meidän käytössä, osa Turku Energian, kun se tekee jäteveden lämmöstä sähköä ja tarvitsee siihen omia tilojaan, Laaksonen sanoo.

Tasaiset olot

Entä millaista Turun todellisten underground-miesten työ on? Ei kovin undergroundia ainakaan:
- Tämä on ihan kahdeksasta neljään -hommaa. Ruutua tuijotetaan. Ollaan vahdissa sen varalta että jotain sattuisi, kertoo Turun Vesilaitoksen operaattori Juha Nurmi.
Maan pinnalla käydään sentään kahvilla ja syömässä, ettei ihan pääse muuttumaan vuorenpeikoksi. Kuten kaikista töistä, underground-hommistakin löytyy sekä hyviä että huonoja puolia. Ensin hyvät:
- Sään vaihtelut on täällä aika hyvin eliminoitu. Helteiden aikanakin oli se tasainen 20 astetta, mikä oli ihan miellyttävää
Sitten huonot:
- Maisemat ovat kohtalaisen rajalliset. Pitäisi varmaan hankkia sellainen näyttö, joka välittäisi kuvaa maan pinnalta. Vaikka merimaisemaa. Vai olisiko parempi, että siellä olisi oikein sadekeli, niin ei harmittaisi niin paljon?

Aurajoen alla

Kun kerran tunneleita on Aurajoen kupeessa niin paljon, mahtaako vanha tarina pitää paikkansa - se jonka mukaan Tuomiokirkolta kulkisi tunneli Turun linnalle?
Ainakaan vesilaitoksen miehet eivät siihen ole törmänneet – eikä muuten löytynyt Kakolan maaperästä myöskään vankien tekemiä tunneleita. Sitä paitsi kyseinen tunnelilegenda on alunperin Topeliuksen keksimä. Sadussa tunnelia pitkin kävivät toisiaan tervehtimässä Tuomiokirkon ja linnan tontut.
Laaksonen ei usko, että tonttujen rakennustekniikalla tunnelista olisi ylipäänsä tullut kovin kestävää:
- Se olisi varmaan kaivettu saveen, mikä kyllä onnistuu, mutta se on hankalaa. Romahduksen välttämiseksi se tehdään niin, että saveen asennettaan putki, jossa kuljetaan. Ensin savi jäädytetään ja jäiseen saveen kaivetaan reikä, johon putki työnnetään isoilla tunkeilla. Helsingin Kampissa tehtiin niin.
Turun linnan tonttu tuskin tunsi tätä tekniikkaa, joten kyseessä on satu. Sen sijaan Turun kaupungin vesi-ihmiset ovat kyllä ihan oikeasti kaivaneet tunnelin Aurajoen ali, mutta se ei tietenkään mene savessa vaan kalliossa:
- Se on jo vanha käytävä, rakennettu 70-luvulla, kun jätevesiä ylipäänsä ryhdyttiin puhdistamaan. Se käytävä kulkee 60 metriä meren pinnan alla, Laaksonen kertoo.

Roope Lipasti

Kainalojuttu:
Pisin tunneli 15 km

Kakolan puhdistamon alue on kaupungin laajin maanalainen tunneliverkosto, mutta ainoa se ei suinkaan ole. Pisin tunneli tulee peräti Naantalista saakka – kyseessä on Fortumin ja Turku Energian kaukolämpötunneli, joka on peräti 15 kilometriä pitkä ja päättyy Luolavuoreen.
Muita maanalaisia tunneleita tai tiloja löytyy vähän sieltä täältä. Hansakorttelin alla on massiivinen kellari, Urheilupuiston alla iso väestönsuojelujärjestelmä, Varissuon jäähallin alla niinikään. Yliopistolla on omia tilojaan maan alla ja sitten on tietenkin suuret parkkiluolat puutorin alla sekä Louhi Kauppatorin ja Puolalanmäen alla. Armeijalla on omia tunneleitaan Pääskyvuoressa, Heikkilässä, Pansiossa sekä Ruissalossa.
Niin että eiköhän rakenneta Turkuun niiden iänikuisten raitiovaunujen sijaan saman tien metroverkosto, kun kerran melkoinen osa käytävistä on jo valmiina! (rl)