Roope

Telttakansaa

27.11.2009 / Talvilehti - Roope Lipasti

Joskus törmää asioihin, jotka jäävät kalvamaan mieltä. Sellaisia asioita ovat sodat, hirvittävät paisetaudit, maailman epäoikeudenmukaisuus sekä se, miksi helkutissa kaikilla Turun sisäänmenoväylillä opastetaan leirintäalueelle.
Jos tulee Hämeenlinnasta, opastetaan Ruissaloon. Jos tulee Porista, sama homma, jos Helsingistä, leirintäalueelle sitä päätyy. Tampereentiellä sama homma.
Mitä tämä asia kertoo turkulaisista?
Ainakin sen, että oletamme kaikkien ulkopaikkakuntalaisten harrastavan telttailua.
Tietysti se kertoo turkulaisista myös sen, että täällä ollaan ystävällisiä. Jos kerran ulkopaikkakuntalaiset haluavat telttailla, niin meiltä kyllä liikenee sen verran veroeuroja, että viitoitamme tien perille saakka. Jos helsinkiläiset yms. ilmaisisivat halunsa asua täällä vieraillessaan ojissa, varmasti kaupungin sisäänmenoväylille voitaisiin laittaa kyltti myös niiden sijainnista.
*
Tai ehkäpä turkulaiset olettavat kaikkien ulkopaikkakuntalaisten olevan karavaanareita? Nehän ovat sinänsä leppoista porukkaa, mutta aiheuttavat sen verran epäjärjestystä teillä, että ne on syytä opastaa vähän kauemmas kaupungin keskustasta. Empiiriset havainnot eivät tosin tue teoriaa, sillä Tilastokeskuksen tietojen mukaan useimmat ulkopaikkakuntalaiset asuvat ihan tavallisissa taloissa eivätkä asuntovaunuissa.
*
On tietysti mahdollista, että leirintäalueopastus on eräänlainen jäänne menneisyydestä. Ajalta, jolloin kokonaiset perhekunnat ihan oikeasti telttailivat, eivätkä asuneet hotelleissa. Nykyään telttailu on kuitenkin extremeä, ei nyt ennenkuulumatonta, mutta ei vallan jokapäiväistäkään. Omassa lähipiirissäni ei ole yhtään perhettä, joka harrastaisi moista vapaaehtoisesti, vaikka nykyleirintäalueet itse asiassa muistuttavat melko paljon hotelleja.
Karavaanarit, noin 60 000 suomalaista, ovat tietenkin asia erikseen, mutta he kuuluvatkin ihan omaan etniseen vähemmistöönsä. Vertailun vuoksi: Suurlähettiläillä on melkoisesti enemmän kuin 60 000 fania, joten ehkä telttailukyltin sijaan siinä sairaalaopasteen ja moottoritiekyltin kohdalla voitaisiin opastaa vaikka Jussun luo.
*
Ai että mitä siitä sitten, jos joku liikennemerkki on vähän, no, vanhanoloinen? Ei mitään. Mutta toisinaan voisi olla paikallaan pohtia yleisemminkin, miksi joku asia tehdään niin kuin tehdään. Voihan olla, että ainoaksi syyksi paljastuu, että koska sota-aikanakin tehtiin niin.
Tästä syystä pohdimme myös käsillä olevaa Mobilea aavistuksen uusiksi. Kauko Röyhkä aloittaa uuden sarjan, Kimmo Kotka syventää seikkailujaan Turussa ja tutustumme myös kirjallisuuden tarjoamiin juomatottumuksiin sekä syömme lunta. 

Lämpimiä lukuhetkiä ja kylmää talvea kaikille toivottaa,

Roope Lipasti,
Mobilen talvilehden päätoimittaja