Valokuva: Vivi Wihanto

Haalareissa on lupa riehua

26.02.2010 / Kevätlehti - Vivi Wihanto

Turun yliopistossa lääketiedettä lukeva Riikka Vuorinen on jo konkari opiskelijahaalarien suhteen. Ensimmäisen edustuspuvun hän sai jo vuonna 2002 tietojenkäsittelytieteiden opiskelun myötä, mutta vihreät haalarit vaihtuivat pian mustiin vuonna 2004. Tosin mustat haalarit ovat vuosien myötä muuttuneet kohtuullisen kirjavaksi, sillä Vuorinen on ommellut niihin jo yli sata merkkiä.
– Opiskelujen alkuvaiheessa merkkejä ostettiin internetistä, ainejärjestöjen toimistoista ja erilaisilta messuilta. Suurimman osan olen kuitenkin vaihtanut niin kavereiden, eri vuosikurssilaisten kuin eri ainejärjestöjen opiskelijoidenkin kanssa. Bileistä merkkejä saa pääsylippuina, ja on niitä vaihdettu bileiden vessajonoissakin, Vuorinen nauraa.
Osa merkeistä odottaa vielä ompelua haalarin taskussa. Ne kiinnitetään paikalleen viimeistään vappuna, jolloin kaupunki täyttyy kaikenkirjavista opiskelijahaalareista.

Vuorinen on jaotellut haalarinsa merkkien teemojen mukaan. Oikeasta etulahkeesta löytyy kaikki tapahtumista saadut merkit, vasen puoli on pyhitetty vuosikurssien ja ainejärjestöjen merkeille. Vuoriselle läheisimmät ja tärkeimmät merkit saavat näkyvämmän paikan, muut joutuvat alemmas tai kokonaan piiloon.
– Haalarin yläosan merkitys on hiljalleen vähentynyt, koska pidän sitä lähes aina käärittynä. Hihoihin pitää kuitenkin kiinnittää vähän huomiota: kun ne kääräisee lantiolle, niin oikeaan kohtaan ommeltu merkki tulee hyvin näkyviin, Vuorinen sanoo.
Haalarin takaosassa tärkein kohta on selkä. Sieltä löytyy ainejärjestön logo ja etunimen kirjaimet, jotka jäävät myös näkyville yläosan ollessa alhaalla. Takapuoleen Vuorinen on ommellut selvän viestin. Merkissä lukee Stop, älä käpälöi!

Opiskelijahaalareihin voi kiinnittää mitä tahansa itselle tärkeää, ja niissä pätee vain yksi sääntö. Haalaria ei tule koskaan pestä. Haalari on lupa örveltää, ja sen pitää myös näkyä. Vuorisen haalarista löytyy merkkien lisäksi myös vanhasta vihreästä haalarista leikatut vetoketjulliset taskut ja vyölenkit, sekä tietysti pullonavaaja ja aina silloin tällöin myös laastaria.
– Haalari kertoo koko opiskelu-urani kirjon ja identiteetin säilymisen. Valmistumisen jälkeen merkkien kerääminen loppuu, ja kertomus opiskeluajoista päättyy. Haalarista en kuitenkaan ikinä luovu, ovat nämä sen verran rakkaat, Vuorinen lopettaa.

Vivi Wihanto