Kaupungin kosketus - Esko Valtaoja

03.09.2010 / Syyslehti - Kaupungin kosketus

Tähtitieteilijä Esko Valtaojan Turku on akateeminen.

1. Ylioppilaskylä
- Kun saavuin 1969 opiskelemaan Sodankylästä, en ollut koskaan aiemmin käynyt Turussa. Ylioppilaskylä oli juuri valmistunut ja se oli täyttä luksusta: jokaisella oli oma huone. Ylioppilastalossakin oli siihen saakka ollut kaksi ihmistä huoneessa. Skandaalimaisinta oli se, että kerroksessa asui sekä tyttöjä että poikia. Häideni jatkot vietettiin muuten siellä yhteiskeittiössä koko kerroksen voimin.

2. Yliopistonmäki
- Aina kun kuljen nousen yliopiston portaita ihmettelen, kuinka siitä onkin jo 41 vuotta kun niitä kuljin ensimmäisen kerran. Ei olisi silloin uskonut, kun tähtitiedettä tänne tulin lukemaan.

3. Tuorla
- Se ei ole varsinaisesti Turussa, mutta yhtäkaikki tärkeä paikka. Muistan kuinka ensimmäisen kerran tulimme tänne tutustumaan ja meitä vastassa oli itse akateemikko Yrjö Väisälä, joka oli suuri idolini. Silloin täällä oli vain yksi pieni mökki ja mietin, että vau, tänne saakka olen päässyt. Sittemmin en sitten ole toisaalta poiskaan päässyt. Meillä on perusopetus Yliopistonmäellä, mutta muuten olemme täällä hiukan syrjässä yliopiston byrokratiasta, mikä ei ole hassumpaa. Meitä on Tuorlassa noin 40 ihmistä ja opiskelijaa – nehän siis ovat eri kategorioita.

4. Hämeenportti
- Se vanha ja aito siis silloin joskus 70-luvulla. En usko jumaliin enkä helvettiin, mutta soisin sen, joka keksi muuttaa paikan pizzeriaksi, joutuneen helvettiin. Se oli aikanaan paikka, jossa opiskelijat, kulttuuriväki mutta myös Wärtsilän työläiset kokoontuivat. Ovella oli portsari ja jo viiden aikaan saattoi joutua jonottamaan hyvinkin tunnin että pääsi sisään.

5. Vartiovuorenmäki
- Sielläkin on tähtitorni, joskaan en minä siksi paikasta pidä. Itse puisto on kaunis ja siellä on tullut paljon liikuttua ja harrastettua valokuvausta - etenkin öisin. Nykyään valokuvaus on vähän jäänyt, mutta nuorempana harrastin sitä puolivakavissani ja joitain oppikirjojakin olen kuvittanut. Mutta en minä tähtiä kuvannut, vapaa-aikana en tee töitä.

6. Kansallisen Kirjakaupan alakerta Hämeenkadulla
- Kansallinen Kirjakauppa oli kaupungin paras kirjakauppa ja etenkin sen alakerta tuli minulle tutuksi. Siellä nimittäin myytiin vieraskielisiä kirjoja. Sitä kautta sai myös tilata lähes mitä tahansa ja henkilökunta oli hyvin osaavaista ja auttavaista. Scifi oli ja on sydäntäni lähellä ja tietenkin tietokirjat.

7. Wiklundin kirjaosasto
- Wiklund oli aikanaan erinomainen kirjakauppa ja siellä oli myyjä nimeltä Esko Hurri, joka oli uskomaton kirjojen hankkija ja suosittelija. Jotenkin hän aina osasi nykäistä hihasta ja tarjota jotain kirjaa, josta en ollut koskaan kuulutkaan, mutta joka osoittautui ratkaisevaksi henkiselle kehitykselleni.

8. Pinella
- Esihistorialliseen aikaan Turussa oli Börsin pöheikkö fiinimmälle väelle ja sitten oli Pinella meille muille. Vappu ei ollut vappu, ellei päässyt Pinellaan katselemaan kuinka lumihiutaleet leijuivat olutlasiin. Nykyään ei kovasti tule ravintoloissa istuttua, mutta jos, niin sitten Apteekki on se paikka.

9. Samppalinnan maauimala
- Sekin harrastus on vähän jäänyt, mutta aikanaan kävimme kollegan kanssa aamuisin siellä aina uimassa. Siihen aikaan yliopistossa vielä oli senkaltaista akateemista vapautta – itse sitä paitsi työskentelenkin mieluiten illalla. Tarjosimme uinnin jälkeen toisillemme aina kahvit ja keväällä sitten kinasimme kumpi oli syksyllä maksanut viimeksi.

10. Bussipysäkki 34 Helsingissä
- Kuten Heli Laaksonen on sanonut, Helsingistä hienointa on bussipysäkki, josta lähtevät Turun bussit. Asun nykyään puoliksi Helsingissä tai ehkä pikemmin puoliksi Turussa: viikossa olen kolme yötä Turussa ja loput Helsingissä. Muutimme sinne vaimoni työn takia, mutta en ole koskaan hirveästi tykästynyt tähän itäiseen sillakkasatamaan.

Kaupungin kosketus -sarjassa ihmiset kertovat itseensä liittyvistä paikoista Turussa.

Haastattelu: Roope Lipasti

Kaupungin kosketus -sarja