Roope Lipasti

Kevät on vallankumouksen?

25.02.2011 / Kevätlehti - Roope Lipasti

Kevät on siitä jännä vuodenaika, että ihmiset alkavat käyttäytyä monella tavalla sekavasti. Usein se näkyy laajoina kansanliikkeinä, jotka pyrkivät tekemään vallankumouksia. Tänä vuonna ja tätä kirjoitettaessa Tunisiassa on jo moinen tehty ja Egyptissä sellaista yritetään. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin vielä muutama mahtuu tälle vuodelle: vallankumouksiahan ei noin perinteisesti tehdä kylvö- eikä sadonkorjuuaikaan, vaan niiden välissä.

Mutta kuinka se on, kannattaako vallankumous ajoittaa syksyyn vai kevääseen?
Kevääseen ajoittuvat mm. seuraavat liikehdinnät:
Helmikuun vallankumous 1848 Ranskassa, Pariisin kommuuni 1871, Venäjällä maaliskuun vallankumous 1917, Suomessa punakapina 1918, Kulttuurivallankumous Kiinassa 1966, Prahan kevät 1968, Pariisin kevät 1968, Neilikkavallankumous Portugalissa 1974, Iranin vallankumous 1979 sekä Kirgisia tulppaanivallankumous 2005.
Näistä vuoden 1848 vallankumous johti tasavaltaan, mikä oli varmaankin hyvä, kuten myös Portugalin siirtyminen sotilasjuntan alta vapaammille vesille. Loput ovat joko epäonnistuneita yrityksiä (esim. Prahan kevät) tai muuten vain järjettömiä (Kulttuurivallankumous).
Ja syksy sitten?
Syksyllä kumottiin valta koko vanhasta Itä-Euroopasta. Muutamaa vuotta myöhemmin itsenäistyivät Ukraina ja Georgia niin ikään syksyllä. Amerikan vapaussota alkoi syksyllä, kuten myös Castron voitonmarssi. Sitä aiemmin Mainio vallankumous Englannissa oli syksyn satoa. Neuvostoliiton puolestaan synnytti lokakuun vallankumous.
Eli jos katsoo ihan puhtaasti menestymistä, niin arvon kumoukselliset: kannattaa odottaa syksyyn, ennen kuin lähtee barrikadeille.

Odotellessa voi nauttia pitenevistä päivistä ja siinä joutessaan lukea vaikka tämän Mobilen.

Roope Lipasti
Mobilen kevätlehden päätoimittaja