Satu Rasila. (Kuvaaja: Sari Kettunen)

Kaupungin kosketus - Satu Rasila

24.02.2012 / Kevätlehti - Kaupungin kosketus

Kakola-musikaalin kirjoittanut Satu Rasila aloitti vuoden alussa kaupunginteatterissa dramaturgina. Hänen Turkunsa on teatterintäyteinen.

1. Kakola
Pääsin käymään siellä ensimmäisen kerran vuonna 1998 silloisen vankilajohtaja Totti Karpelan vieraana. Se on karismaattinen rakennus ja paikka, jonka pimeä puoli kiehtoo. Kakola-musikaali puolestaan on Linnateatterista alkunsa saanut tilaustyö – tein aika ison taustatyön sitä varten ja Karpela auttoi minua myös siinä.

2. Kaupunginteatteri
Olen alun perin Nokialta, mutta kaupunginteatterista sain ensimmäisen työni 1998. Siitä lähtien olen myös asunut Turussa. Ensimmäinen pesti kesti vuoden, sen jälkeen tein freelancerin hommia, kunnes nyt vuoden alusta palasin taas kaupunginteatterin dramaturgiksi. Työ tarkoittaa ennen kaikkea uusien näytelmien etsimistä ja ohjelmiston suunnittelua – teatterinjohtaja sitten viime kädessä päättää, mitkä otetaan ohjelmistoon. Itse toivon, että ohjelmisto olisi sellaista, joka tarjoaisi sekä naurua että purtavaa aivoille.

3. Aboa Vetuksen sisäpihan teatteri
Sinne kirjoitin vuonna 2004 näytelmän Mieletön Turun historia, joka on vieläkin ohjelmistossa. Se oli hyvin opettavainen tapaus. Mikko Kouki kysyi, osaanko kirjoittaa komediaa ja valehtelin että osaan. Tekstistä tuli aivan huono, eikä lukuharjoituksissa naurattanut ollenkaan. Mutta sitten se lähti kehittymään ja lopulta kaikki loksahti paikalleen, ensi-illassa yleisö taputti seisaallaan. Opin sen, ettei näytelmä suinkaan ole valmis siinä vaiheessa, kun se lähtee kirjoittajalta. Siitä se prosessi vasta alkaa.

4. Linnateatterin hissi
Hissillä on aivan omanlaisensa, todella outo ääni, jolla on yhtä aikaa sekä sähköistävä että rauhoittava vaikutus – kukaan ei osaa sitä matkia, mutta kaikki Linnateatterissa liikkuneet tietävät sen. Se on tietenkin samalla myös metafora: Linnateatteri on ollut aina paikka, jossa ei ole ikinä pelottanut, vaikka usein on edessä ollut hyppy tuntemattomaan.

5. Vanha kuja Suurtorilla
Suomen ainoa keskiaikainen kuja. Se sijaitsee työmatkallani ja kuljen yleensä sen läpi. Joka kerta se muistuttaa siitä, kuinka kaunis ja ainutlaatuinen Turku on.

6. Stålarminkadun Esso
Oikeastaan se on nykyään St1, mutta minulle se on aina Esso. Aikanaan siellä oli korjaamo, jossa automme oli usein kylässä, joskus jopa jouluaattona ennen kuin päästiin matkaan Nokialle. Se on tärkeä siksi, että kun muuttaa uuteen kaupunkiin, kestää kauan ennen kuin alkaa olla tuttavia. Esson henkilökunta oli meille se ensimmäinen. Tulee kotoisa fiilis kun on joku jota morjenstaa.

7. Åbo Svenska Teaterin sauna
Ohjasin Anne Frankin päiväkirjan ÅST:lle ja silloin sain tietää, että sellainen sauna ylipäänsä on. Se on melkein kuin salaisuus ja samalla hyvä vertauskuva siitä ilosta, kun pääsi osaksi ÅST:n työyhteisöä. Itse en kovin mielelläni puhu ruotsia, vaikka sitä ymmärränkin, mutta silloin kielirajat ylittyivät iloisesti. Voi myös suositella suomenkielisille turkulaisille, että joskus kannattaisi uskaltautua katsomaan näytelmiä myös ruotsiksi.

8. Majakkaranta
Siellä on ensimmäinen kotimme ja siellä päin myös edelleen asumme. Sanotaan, ettei turkulaiseksi voi tulla, mutta minä olen nyt ainakin turkulaisen äiti. Majakkarannassa myös rakastuin mereen, sen näkeminen päivittäin on luksusta.

9. Hirvensalon kirjasto
Se toimii Wäinö Aaltosen koulun yhteydessä ja on kotoisa pieni vanha punainen puutalo. Se näyttää siltä, miltä lukeminen ja rakkaus kirjoihin tuntuu. Lisäksi on mukava, että sellainen lähikirjasto vielä on: tytär käy siellä usein ja kerran hän esimerkiksi unohti kännykkänsä niin saatoin vain soittaa ja kysyä kirjastonhoitajalta, että onko hän tullut perille. Pienten yksikköjen mukava puoli on, että tunnetaan toiset.

Haastattelu: Roope Lipasti

Kaupungin kosketus -sarjassa ihmiset kertovat itseensä liittyvistä paikoista Turussa.

Kaupungin kosketus -sarja








Kortteliravintola Kerttu
Naantalin Musiikkijuhlat  2009