Piirro: Ulriikka Lipasti

Vaaliviisautta rapakon takaa

31.08.2012 / Syyslehti - Matti Mäkelä

Yhdysvalloissa valitaan tänä syksynä presidentti jo 57. kerran. Ohessa muutamia amerikkalaisten yli 200-vuotisesta vaalikokemuksesta ammennettuja vinkkejä suomalaisen kuntapoliitikon syksyn kampanjan tueksi.

Ulkonäkö ei ole tärkeä

On hiukan yllättävää, että ulkonäkökeskeisessä amerikkalaisessa yhteiskunnassa presidenttiehdokkaille tällä saralla asetetut paineet ovat olleet varsin siedettäviä. Esimerkiksi Lyndon B. Johnson (presidenttinä 1963-69) muistutti Picasson maalausta ja sisällissodan sankaripresidentti Abraham Lincoln (1861-65) oli niin ruma, että häntä olisi julmempina aikoina esitelty sirkuksessa maksua vastaan.
Eikä presidenteiltä ole vaadittu myöskään Suurin pudottaja -kisaan osallistumista. William Howard Taft (1909-13) jäi aikakirjoihin juututtuaan jenkkikahvojensa kanssa valkoisen talon kylpyammeeseen.

Luota nimikirjaimiin

Nimi on enne. Tämän tiesivät pikku-Harryn vanhemmat liittämällä etunimen perään kirjaimen S. Harry S. Trumanista tuli presidentti 1945. Muita saman koulukunnan miehiä ovat esimerkiksi Ulysses S. Grant (1869-77), Dwight D. Eisenhower (1953-61), John F. Kennedy (1961-63) ja viimeisimpänä George W. Bush (2001-2009). Truman eroaa muista siinä, että S ei ole lyhenne mistään.

Muista iskulauseet

Barack Obama nousi presidentiksi neljä vuotta sitten melko kompaktilla iskulauseella ”Change”. Äänestäjille suunnatut viestit ovatkin yksinkertaistuneet vuosien saatossa. Esimerkiksi Kennedyn ”älä kysy, mitä maasi voi tehdä sinun hyväksesi, kysy, mitä sinä voit tehdä maasi hyväksi” olisi sivulauseineen kaikkineen todennäköisesti nykyäänestäjälle turhan monimutkainen.

Ryhdy sotasankariksi

Yhdysvaltain ensimmäinen presidentti oli vallankumoussodan sankari George Washington. Senkin jälkeen menestys sotatantereella on tuonut presidenttiyden esimerkiksi sisällissodassa unionin joukkoja johtaneelle Ulysses S. Grantille ja toisen maailmansodan aikana liittoutuneiden ylipäällikkönä toimineelle Dwight D. Eisenhowerille.

Suku ei ole pahin

Poliitikkojen lapsista tulee usein menestyksekkäitä poliitikkoja. Isä-poika-presidenttejä ovat olleet 1800-luvulla Adamsit (John ja John Quincy) ja aivan hiljattain Bushit (George ja George W.). Kennedyjen klaanista vain John F. nousi presidentiksi, mutta moni muukin on tehnyt menestyksekkään uran politiikassa.

Älä luovuta

Richard Nixoniin (1969-74) verrattuna Paavo Väyrynen on ensimmäisen esteen kohdalla kirveen kaivoon heittävä luovuttaja. Nixon hävisi presidentinvaalit Kennedylle 1960 ja Kalifornian kuvernöörivaalit kaksi vuotta myöhemmin. Viimeisimmän tappion jälkeen hän haukkui tiedotusvälineet ajojahdista ja mediapelistä sekä ilmoitti jättävänsä politiikan. Kuusi vuotta myöhemmin hänet valittiin presidentiksi. Nixonin kaatoi Watergate-skandaali, mutta vielä muutama päivä ennen eroaan hänen väitetään miettineen mahdollisuutta säilyttää valtansa lähettämällä sotilaat Washingtonin kaduille.

Ole kansanomainen

Vuonna 2004 Bushin kampanja mustamaalasi vastaehdokas John Kerryä tämän elitistisyyden takia. Kerryn syntilistan kärjessä oli ranskan osaaminen. Vaikka vieraiden kielten puhumista ei ainakaan vielä Suomessa katsota kovin karsaasti, niin silti ehdokkaan kannattaa ehkä täälläkin pitää Paavo Arhinmäen tapaan enemmän potkupallosta kuin oopperasta.

Ole rakastettava

Ihmiset tekevät virheitä, joita sympaattisille ihmisille on helpompi antaa anteeksi. Watergate-skandaali murskasi Nixonin, mutta amerikkalaisten rakastama Ronald Reagan (1981-89) selvisi Iran-Contra-skandaalista, joka huume- ja asekauppoineen oli monin verroin Tricky Dickin salakuuntelusoppaa vakavampi.

Ole pätevä

Pätevyys on usein politiikassa ylenkatsottu hyve, mutta sekin voi tuoda menestystä. Franklin Delano Roosevelt (1933-45) luotsasi maansa läpi lamavuosien ja toisen maailmansodan tullen valituksi presidentiksi peräti neljä kertaa.

Matti Mäkelä

Presidentinvaalit Yhdysvalloissa 6.11.
Kuntavaalit Suomessa 28.10.