Kirjamessujen tekeminen on keskivaikea taitolaji, sanoo Kari J. Kettula. (Valokuva: Sari Kettunen)

Värikäs taustavaikuttaja

31.08.2012 / Syyslehti - Roope Lipasti

Kari J. Kettulan parikymmenvuotinen Kirjamessu-urakka päättyy tänä syksynä. Mieleen on jäänyt ainakin John Irvingin eksyminen sekä Margaret Atwoodin raideri.

Kun vuonna 1990 pidettiin maan ensimmäiset Kirjamessut Turussa, ne tehtiin ihan väärin:
- Suurin moka oli, että ne olivat nelipäiväiset, vaikkei ohjelmaa ollut ollenkaan niin pitkäksi ajaksi. Kävijöitä taisi olla noin 8000, muistelee messujen isä Kari J. Kettula.
Mutta niin vain ne 8000 tykkäsivät, sillä noin puolet heistä on sittemmin tullut joka vuosi uudestaan - se nimittäin tiedetään, kuten moni muukin messujen numeroasia. Niin kuin vaikka että niillä on käynyt 400 000 ihmistä, 5000 kirjailijaa ja 5000 median edustajaa. Kirjoja on myyty 20 miljoonalla ja Turun alueelle messuvieraat ovat jättäneet 50 miljoonaa.
Ei ihan pöllömpiä summia entiseltä helsinkiläiseltä kirjastovirkailijalta – kirjasto- ja kirjallisuusväki kun ei useinkaan ole erityisen taitavaa kasvattamaan rahaa. Tosin Kettula painottaa, ettei hänkään ole, sillä hän on alusta saakka ollut sisällöntuottaja:
- Minun tehtäväni on vain tuhlata rahoja, jotka muut keräävät, Kettula määrittelee.
Nyt lokakuussa järjestettävät messut ovat miehen viimeiset ennen eläkepäiviä. Ensi vuonna rahantuhlaushommassa jatkaa Jenni Haukio.

Taustalla ja lakossa

Kirjamessut jotenkin sopivat Kettulan pirtaan, sillä hän on aina ollut kirjallisuuden moniottelija. Kirjastohommien lisäksi hän on toimittanut televisiolle kirjaohjelmia, toiminut kriitikkona, kustantajana sekä ehtinyt itsekin kirjoittaa. Kirjaston tietokannasta löytyy seitsemäntoista kirjan kannesta hänen nimensä: esseitä, runoja, tietokirjoja...
Silti se kaikkein omin juttu on ollut taustavaikuttamista. Kettula on saattanut kirjallisuuden alan toimijoita yhteen ja puhaltanut hiileen vähän siellä ja täällä. Itse asiassa mies ajautui taustalle jo kirjastohommissa: hän siirtyi tiskin takaa järjestöpuolelle 80-luvun alussa ja oli mukana puuhaamassa Suomen ensimmäistä kirjastotyöntekijöiden lakkoa.
Tuota, ööö, kirjastotyötekijöiden lakko, huomasiko sellaista kukaan?
- Mukana olivat myös lastentarhanopettajat, joten se ainakin huomattiin. Meillä oli vaatimuksena 40 prosentin palkankorotus – sen verran oltiin jäljessä muihin vastaavan koulutuksen saaneisiin ihmisiin. Ei se kylläkään mennyt läpi.

Laitila ja Dante

Varsinaiseen Suomeen Kettula saapui hieman puolivahingossa, ensin Laitilaan.
- Vaimo sai sieltä kirjastosta töitä, minä puolestaan aloitin läänintaiteilijana. Sitä tein lähes vuosikymmenen ajan, kunnes tämä messujuttu vei kokopäiväisesti.
Läänintaiteilijan työnsä ohella Kettula perusti pienkustantamon, Culturan ja yhdessä  Kari Levolan kanssa Dante-akatemian, jossa opittiin luovaa kirjoittamista.
Kirjamessut oli tälle kaikelle aika looginen jatkumo:
- Se lähti ajatuksesta, että olisi kiva koota yhteen kirja-alan ihmisiä: kirjailijoita, lukijoita, äidinkielenopettajia, kustantajia. Monipuolisuus on myös pysynyt Turun valttina – esimerkiksi Kirjailijaliitto pitää edelleen kokouksensa juuri Turussa, ei Helsingissä.
Niin, se Helsinki. Helsinki matki messut ensin ja nykyään sellaisia järjestetään vähän joka puolella. Harmittaako se?
- Ei. Alkuvuosina vähän hymyilytti, kun näki, että omia innovaatioita oli tehty muualla ja usein isommin. Turku on kuitenkin onnistunut säilyttämään asemansa. Meillä on joka vuosi aina vähän jotain uutta ja kummallista, Kettula sanoo.
Niin kuin nyt vaikka tämän vuoden teema: Espanja ja Rauma. Tämä epätodennäköinen yhdistelmä lähti ajatuksesta yhdistää kansainvälisyys paikallisuuteen. Ensi vuonna se onkin sitten Yhdysvallat ja Somero.

Irwing ja Atwood

Kun kaksi vuosikymmentä on takana, lienee aika kysyä, ketkä ovat olleet ikimuistoisimmat vieraat?
- John Irving oli yksi. Hän oli hyvin vaatimaton ja miellyttävä ihminen. Ikinä ei ole ollut auditorio niin täynnä kuin silloin. Valitettavasti hän vain eksyi matkalla messukeskukseen ja minä sitten kävin aina kertomassa auditorioväelle väliaikatietoja, että nyt he jo ovat paikassa, jossa näkyy joki…
Toinen hauska muisto on Margaret Atwoodista, kanadalaisesta kuuluisuudesta:
- Hänen agenttinsa lähetti melkoisen listan, millaista ruokaa pitää olla tarjolla – se oli sellaista vegaaniruokaa ennen vegaaniaikaa, ja meillä oli hommaa sen hankkimisessa. Kun hän sitten saapui, hän otti mustaa kahvia ja juustosämpylän.

Roope Lipasti

Turun Kirjamessut  5.-7.10.2012