Väärin kirotettu

23.11.2012 / Talvilehti - Roope Lipasti

Miksi tietyt sanat tulee kirjoitettua aina väärin? Niin kuin nyt vaikka keksimäärin, yskinkertainen, sisutus, kilapilu, yliopsito, keksus, luistleu, psite, tevreisin, asintuntija ja Helisnki.

Tuo viimeinen on toki sellainen, että sama se miten sen kirjoittaa, mutta muuten on ikävää joutua jatkuvasti korjaamaan samoja lyöntivihreitä.

Taas.

Syypää virheisiin löytyy ennen kaikkea tietenkin koordinaation puutteesta: sormet eivät toimi yhtä nopsaan kuin aivot käskevät. Nakkisormisuus on lisäksi merkittävä tekijä.

Mutta siitä, miksi virheet ovat juuri noita, sopii syyttää herraa nimeltä Christopher Latham Sholes, joka oli amerikkalainen keksijä ja sanomalehtimies. Hän nimittäin keksi qwerty-järjestelmän, eli sen, missä järjestyksessä kirjaimet näppäimistöllä (tai kirjoituskoneessa alunperin) ovat. Englanniksi kun kirjoitti, qwertyn etu oli, että paljonkäytetyt kirjaimet eivät olleet vierekkäin ja siis takertuneet toisiinsa niin herkästi.

Suomessa qwerty sitten aiheuttaa vihreitä. Eiku virheitä.
*
Vaikka eihän oikeinkirjoituksella niin väliä ole: on iahn sma, mietn näiät snaoja krijottaa, kun kummnikni ne oasa lkuea. Snajojen jräsjsetysklä tia mräälä ei oel vläiä.

Pystymme lukemaan ja ymmärtämään ihan hyvin, kunhan kirjaimia on suurin piirtein oikea määrä suurin piirtein oikeassa järjestyksessä. Arvaamme oikean muodon vinkeistä, joita viereiset kirjaimet tarjoavat. Kyseessä on käänteinen ilmiö sille, että usein luemme täysin oikeinkirjoitettuja asioita väärin. Niin kuin vaikka kun seurakunnan sivuilla Perheasioiden neuvottelukeskuksesta tuli Perheasioiden pelottelukeskus. Tai kun valkoposkihanhi muuttui valkosipulihanheksi, eikä sitä ollut edes paistettu. Lentoaseman Sikkerhetskontrolista tuli puolestaan Skinheadkontrol ja talousuutisissa kerrottiin, että suomalaiset maksavat korkeita lainamadrigaaleja.
*
Ja mistä väärinluennat johtuvat?

Ne syntyvät yleensä kiireessä, kun ei keskity lukemiseen. Pitkät yhdyssanat edesauttavat tulkintavirheiden syntyä. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että lukemisessa on alati meneillään kaksi samanaikaista prosessia: ensinnäkin yksityisestä yleiseen, eli että pitää tunnistaa kirjaimet ja muodostaa niistä sanoja. Mutta myös yleisestä yksityiseen. Toisin sanoen konteksti määrää tulkintaa. Jos lauseessa lukee ”Hän otti hammasharjan ja pesi ___” arvaamme, että kyse oli hampaista eikä varpaidenvälistä. Sen sijaan jos ylä- tai alarivillä puhutaan lampaista, lopputuloksena voi olla mielikuva jostain ihan muusta. Miehistä, jotka pesevät lampaitaan.

Roope Lpiasti

21.2. vietetään Kansainvälistä äidinkielen päivää ja sitä seuraavana päivänä on jaossa Mobilen kevätnumero. Tämä lohdutukseksi talvea inhoaville: kyllä se kevät kohta saa, kun jo nyt lehdessä siitä kiroitetaan! Siis kirjoitetaan .










Naantalin Musiikkijuhlat  2009