Tuuli Hypén. (Kuvaaja: Sari Kettunen)

Kaupungin kosketus - Tuuli Hypén

23.11.2012 / Talvilehti - Kaupungin kosketus

Nanna-ketun piirtäjä Tuuli Hypénin, 29, Turku on täynnä sarjakuvaa

1. Vähä-Hämeenkatu
Olen asunut Turussa koko ikäni, ensimmäiset 13 vuotta Kerttulin koulun lähellä Vähä-Hämeenkadulla. Siellä pyöräkellarissa istuin usein piirtämässä – en tosin siinä vaiheessa vielä sarjakuvia. Niitä piirsin ensimmäisen kerran ehkä joskus viidennellä tai kuudennella luokalla. Joka tapauksessa se kellari oli minun salapaikkani. Siellä oli jännää, vanhat putketkin oli vuorattu sota-ajan sanomalehdillä.

2. Kerttulin koulu
Kouluun liittyy paljon muistoja, osa vähän pelottaviakin, kun se on niin vanha ja arvokas rakennus ja seinät täynnä täytettyjä pöllöjä. Koulun vieressä on Turun vanha hirttopaikka, ja siellä kallioilla me usein leikimme. Kaverilta kysyttiin, että ”tuuks kallioitten kautta” ja se oli sitten ihan parasta.

3. Luostarinvuoren lukio
Sielläkin koulun lisäksi tärkeä oli myös se ympäristö. Koulumatka ei ollut hullumpi, kun se kulki Vartiovuoren puiston läpi. Edelleenkin siellä tulee joskus käytyä, lähinnä kesäisin. Siellä on hauska istua porukalla ja pelata vaikka korttia. Pelaamme tosin ihan vain Maijaa tai marjapussia, ei mitään uhkapelejä. Puistossa on kerran ollut sarjakuvanäyttely, jossa oli myös omia töitäni.

4. Turun yliopisto
Siellä ennen kaikkea kulttuurihistorian oppiaine. Olen tänä vuonna vihdoin valmistunut – vuosikymmen siihen meni. Piirtäminen vei aikaani, joten opiskelut olivat usein vähän taka-alalla. Olen kuitenkin tyytyväinen, että lopulta valmistuin.
Yliopistolla tutustuin myös moniin minulle tärkeisiin ihmisiin. Olin ahkerasti mukana scifi- ja animaatioharrastajien jutuissa. Mieleen ovat jääneet monet illat terrakodissa, scifi-seuran toimistolla.

5. Eläinsuojeluyhdistyksen kissatalo
En ole sinänsä mikään eläinaktivisti, mutta arvostan kovasti sitä työtä, jota eläinsuojelijat tekevät. Ja siksikin, että sieltä kissatalosta sain nykyiset kaksi ihanaa kissaani. Kissa meillä oli jo silloin kun olin lapsi.

6. Katariinan kirkon ympäristö
Katariinan hautausmaalla näin ensimmäisen kerran ihan elävän city-ketun. Siellä asui yhtenä kesänä kokonainen kettuperhe, jonka elämää seurasin. Kävin usein yöllä varovasti vakoilemassa, mitä ne puuhaavat ja näin kuinka pennut kasvoivat. Se oli hienoa. Muutenkin hautausmaa on mukava paikka rauhoittumiseen.
Nanna-kettu ei kuitenkaan syntynyt tästä. Pikemmin sen taustalla oli uutisointi cityketuista ja niiden lisääntymisestä.

7. Turun sarjakuvakauppa
Siellä on hyvä fiilis ja kivaa toimintaa. Pidän itse fantasiasarjoista kuten Valerianista tai vaikka Elfquestistä. Nykyään seuraan myös paljon kotimaista sarjakuvaa, kun alkaa tuntea aika lailla tekijöitä. Mangaa sen sijaan en lue, vaikka on sanottu, että oma tyylini olisi sellaista.
Lapsena luin kaikki sarjakuvat mitä vain käsiini kirjastosta sain. Siihen aikaan ei ihan ymmärretty, ettei kaikki sarjakuva ole lapsille tarkoitettua... Sen takia en varmaan sitten myöhemminkään ole paljon hätkähtänyt lukemastani.  Tykkäsin tietenkin myös näistä perinteisistä, esimerkiksi Asterix oli suosikkini.

8. Cosmic Comic Cafe
Siellä minulla on ollut näyttely ja tuntuu, että kaikki sarjakuvatiet vievät sinne. Se on rento paikka sarjakuvavisoineen ja Fingerdiscoineen.

9. Ylioppilaskylä
Asun siellä ainakin vielä – avopuoliso opiskelee edelleen – ja pidän alueesta kovasti. Siellä on kaikki palvelut mitä voi ihminen tarvita, se hautausmaakin. Piirrän kotona, teen paljon töitä, mutta minulla on aika boheemi päivärytmi. Olen hyvin aamu-uninen enkä yleensä herää ennen puolta päivää. Sitten voin piirtää 8-12 tuntia, minkä jälkeen pelaan tietokonepelejä neljään asti yöllä. Välillä on oikein pakotettava itsensä käymään ulkonakin.

10. Lähimetsät
Tarkkaa paikkaa en suostu paljastamaan, mutta olen löytänyt muutamia hyviä sienipaikkoja sellaisen reippaan kävelymatkan päästä yo-kylästä. Pidän sienestämisestä, joskaan en sienistä. Annan saaliin aina pois. Toinen harrastukseni on kalastus – käyn ongella Aurajoessa. Mutta onkimisessakin minulle on lähinnä kauhistus, jos sieltä jotain tulee. Se itse kalastaminen on tärkeämpää, sellaista vähän meditatiivista hommaa.

Haastattelu: Roope Lipasti

Kaupungin kosketus -sarjassa ihmiset kertovat itseensä liittyvistä paikoista Turun alueella.

Kaupungin kosketus -sarja











Naantalin Musiikkijuhlat  2009