Kalle Lamberg. (Kuvaaja: Timo Jakonen)

Pellestä kasvoi näyttelijä

21.11.2014 / Talvilehti - Kaupungin kosketus

Kalle Lambergin Turussa heitetään herjaa ja frisbeetä.

1. Turun nuori teatteri
Menin sinne teatterin peruskurssille vuonna 2000. Olin silloin 13-vuotias  ja siitä se alkoi. Tosin jos ihan tarkkoja ollaan, niin jo kuusivuotiaana olin mukana Sauvon kesäteatterissa. Nuoressa teatterissa alkoi kuitenkin se vähän vakavampi harrastus. Ensimmäinen roolini oli näytelmässä ”Joulu saapuu sirkukseen”. Olin voimamies Otto.

2. Linnateatteri
Se sijaitsee samassa rakennuksessa Turun Nuoren teatterin kanssa ja muistan nuorempana haaveilleeni, että vielä joskus pääsen tuonne. Linnateatteri on ensimmäinen varsinainen ammattiteatterini ja se myös pitää minut nykyisin leivässä.

3. Aboa Vetuksen pihan kesäteatteri
Olin silloin vielä teatterikorkeakoulussa, joten niihin aikoihin teatteritöitä pääsi oikeastaan tekemään vain kesällä. Ensimmäisen kerran olin siellä mukana Vanja-enossa. Seuraavana kesänä pääsin Naantalin Emma-teatterin Seitsemään veljekseen ja sitten pikku hiljaa jo sisähommiinkin, kun valmistuin ja palasin Turkuun.

4. Hannuniitun koulu
Olen alun perin Paimiosta, mutta muutimme Turkuun kun olin alakouluikäinen. Hannuniitun koulusta on paljon hyviä muistoja. Sieltä sain ensimmäiset turkulaiset kaverini ja kosketuksen suureen kaupunkiin. Ne olivat hyviä aikoja. En ollut kauhean hyvä koulussa, mutta taideaineissa pärjäsin. Ala-asteen lopulla opettaja alkoi kannustaa minua harkitsemaan teatterialaa. Minä kun olin se luokan pelle. Viihdytin luokkakavereita etenkin niillä tunneilla, joilla en oikein viihtynyt.

5. Suurtori
Tämäkin liittyy teatteriin: Kun muutimme Turkuun, olisin halunnut päästä näyttelemään, mutta emme oikein tienneet minne. Äiti sitten bongasi, että keskiaikamarkkinoilla tarvittiin näyttelijöitä. Olin pari kesää siellä. Kyllä minä toki muutakin harrastin, muun muassa kilpatanssia ja VPK:ta, mutta ei minulla niihin koskaan sellaista paloa ollut kuin näyttelemiseen.

6. Samppalinnan ravintola
Vuonna 2004 pääsin mukaan, kun Nuori teatteri teki Samppalinnan ravintolaan kesäteatteria. Se oli ensimmäinen kerta kun pääsin tekemään teatteria sillä lailla ammattilaislähtöisesti, että siitä sai jopa pienen palkan. Olin silloin tutustunut Lauri Tilkaseen ja mietimme, uskaltaisimmeko hakea teatterikorkeakouluun. Lauri haki, mutta minä jänistin. Seuraavana vuonna oli minunkin pakko uskaltaa ja myös päästä sisään, koska Laurikin oli päässyt. Onneksi niin myös kävi.

7. Apteekki-ravintola
Oli lähellä, ettei minusta tullut ravintoloitsijaa. Isäni Otto Lamberg nimittäin perusti mm. Hunters Innin, Apteekin ja Koulu-ravintolan. Kun hän kuoli kymmenkunta vuotta sitten minä ja veljeni hoidimme hetken niitä. Lähinnä siis sitä hallinnollista puolta, mutta sitten pääsin teatterikouluun ja myin - tai myimme - osuutemme pois. Kinusin isältä aina pienenä, että hän ottaisi minut töihin kun täytän kahdeksantoista. Hän sanoi, ettei ota ja että minun pitäisi hankkia kunnon ammatti, jossa käydään töissä kahdeksasta neljään. Hetken kuitenkin tuntui siltä, kuin ravintola-ala olisi voinut olla se mun juttuni. Apteekissa käyn edelleen silloin tällöin.

8. Paavo Nurmi -stadion
En ehdi kauheasti harrastaa mitään, mutta silloin kun on aikaa, pelaan mielelläni frisbee-golfia. Siinä stadionin ympäristössä on lähin rata. Se on sellainen minun aivot narikkaan -harrastus. Frisbee-golf on hauskaa, koska saa tavata kavereita ja haastaa vähän itseään. Se on muuten myös melkoista välineurheilua vaikka ei uskoisi. Niihin kiekkoihin saa menemään pienen omaisuuden. On puttauskiekot ja lähestymiskiekot ja vaikka mitä. Kaikki on hankittava ja ne ovat kalliita. Ja sitten yleensä kuitenkin heittää vain sillä yhdellä ja samalla koko kierroksen…

Roope Lipasti
Kaupungin kosketus -sarjassa ihmiset ja Turku kohtaavat

Kaupungin kosketus -sarja