Piirros: Ulriikka Lipasti

Toriparkki hyvässä seurassa

20.02.2015 / Kevätlehti - Matti Mäkelä

Toriparkki herättää Turussa tunteita ja rakentamisen aikataulu on venynyt jo nyt vuosilla. Vastaavat käänteet nähtiin aikanaan kaupunginkirjaston ja Turkuhallin kohdalla, mutta mitään erityisen turkulaista tässä ei kuitenkaan ole. Seuraavassa muutamia esimerkkejä (mukaan lukien niistä ammennettava oppi), jotka todistavat, että osataan rakentamisesta riidellä ja aikatauluja venyttää muuallakin kuin Aurajoen rannalla.

Eiffel-torni

Pariisilaiset järkyttyivät Eiffel-tornin valmistuttua vuonna 1889. Useimpien mielestä se ei sopinut lainkaan kaupunkikuvaan ja hökötys olisi pitänyt purkaa välittömästi. Kiihkeimpiin vastustajiin kuulunut kirjailija Guy de Maupassant kävi tornin ravintolassa lounaalla joka päivä, koska se hänen mukaansa oli ”Pariisin ainoa paikka, josta ei näy Eiffel-tornia”.

Opetus: mielipiteet muuttuvat

Empire State Building

New Yorkin tunnetuin ja rakastetuin (kilpailijanaan ainoastaan Chrysler Building) pilvenpiirtäjä herätti aikanaan paljon kritiikkiä. Monien mielestä lama-aikana oli järjetöntä rakentaa moista järkälettä. Kriitikot näyttivät hetken aikaa olevan oikeassa, sillä suurin osa vuonna 1931 valmistuneen rakennuksen toimistotiloista oli tyhjillään koko seuraavan vuosikymmenen. Ilkeimmät kutsuivat rakennusta Empty Space Buildingiksi.  

Opetus: asiakkaita löytyy kyllä aikanaan

Sydneyn oopperatalo

Tanskalainen arkkitehti Jörn Utzon voitti vuonna 1959 Sydneyn oopperatalon suunnittelukilpailun. Rakentamisaikataulujen venyminen, riidat paikallispoliitikkojen kanssa ja kustannusten karkaaminen saivat hänet luopumaan projektista vuonna 1966. Oopperatalo valmistui vuonna 1973 ja se maksoi 102 miljoonaa Australian dollaria – tasan 96 miljoonaa eli 17 kertaa arvioitua enemmän.

Loppuvaiheen suunnittelusta vastanneet australialaisarkkitehdit eivät erityisemmin tunteneet oopperaa, minkä vuoksi talon sisätilat ovat liian ahtaat ja esimerkiksi orkesterin lyömäsoittajat eivät soittaessaan näe kapellimestaria. ”Yksi asia mitä oopperatalo ei tarjoa, eikä luultavasti koskaan tule tarjoamaan, on tiloja täysimittaiselle oopperaproduktiolle”, summasi BBC:n haastattelussa Sydney Morning Heraldin arkkitehtuurikriitikko Elizabeth Farrelly muutama vuosi sitten.

Ulkoapäin – erityisesti kauempaa – rakennus on kaunis.

Opetus: Vau on sittenkin tärkeämpää kuin käytännöllisyys tai budjetissa pysyminen

Sagrada Familia

Barcelonan maamerkkinä tunnetun kirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1882. Alkuperäisen arkkitehdin, Francesc de Paula Villarin, tavoitteena oli rakentaa vaatimaton ja yksinkertainen uusgoottilainen kirkko. Suunnitelmat muuttuivat tyystin Antoni Gaudin siirryttyä hankkeen johtoon pari vuotta myöhemmin.

Edes paavin pitkämielisyys ei ole riittänyt Gaudin aikataulujen kanssa (vanhan espanjalaisen sanonnan mukaan Gaudi on Katalonian VR) ja niinpä Benedictus XVI vihki kirkon käyttöön keskeneräisenä jo vuonna 2010. Optimistit arvioivat kirkon valmistuvan vuonna 2026, realistit eivät vielä pidätä hengitystään.  

Kannattaa huomata, että Sagrada Familian rakentaminen on jo nyt kestänyt 93 vuotta kauemmin kuin suomalaisissa kansanviisauksissa hiukan hitaana rakennusprojektina pidetyn Iisakinkirkon.

Opetus: aikataulut pettävät aina, paitsi sattumalta

Pyramidit

Muinaisen Egyptin johto oli äärimmäisen sitoutunut pyramidien rakentamiseen, takasivathan ne heille ikuisen elämän ja yhteyden jumaliin. Rakennustöistä vastanneiden satojen tuhansien orjien mielipiteestä ei ole säilynyt tietoa, mutta voisi olettaa ainakin joidenkin olleen epäileväisiä hankkeen järkevyyden suhteen: ”Tiijät sie kuule, jot miun raskaana oleva eukkoin leikkajaa maissia Niilil ja sie mokoma vähä-älyne meinaat panna miut tääl laittelemmaa kivilöi siun pyramiidiis. Ai Osiris, luulet sie tosissais jot miun vieter vennyy loputtommii.”

Opetus: onnistunut viestintä ja sidosryhmien sitouttaminen ovat kaiken a ja o

Matti Mäkelä