Piirros: Ulriikka Lipasti

TPS ja maailman tila

17.02.2017 / Kevätlehti - Matti Mäkelä

Kuuden laihan vuoden jälkeen TPS on palannut kiekkoliigan kärkikastiin. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, tämä on turkulaisten lisäksi hyvä uutinen koko maailmalle.

Koko SM-liigan historian ajan TPS:n menestys on lähes pelottavalla täsmällisyydellä seurannut maailman ja suurvaltapolitiikan hyvien ja huonojen aikojen sykliä. Aloitetaan ensimmäisestä liigakeväästä 1976. Seppo Repo upottaa viime hetken maalillaan Tapparan Hakametsässä ja turkulaiset kruunataan kautta aikojen ensimmäisiksi liigamestareiksi. Samaan aikaan maailmalla Jimmy Carter on valittu Yhdysvaltain presidentiksi, suurvallat sopivat liennytyksestä ja pyrkivät vähentämään ydinaseita maailmasta. Toiveikkuus kestää kuitenkin vain hetken: Neuvostoliitto hyökkää Afganistaniin, Yhdysvallat ei ratifioi SALT II -sopimusta, Reagan nousee presidentiksi ja kylmä sota muuttuu hyisemmäksi kuin koskaan. Samaan aikaan TPS jauhaa vuosi toisensa jälkeen liigan kärkisijoilla, muttei ”kulta on värimme” -sloganista huolimatta pysty voittamaan mestaruutta.

Syksyllä 1988 Hannu Jortikka aloittaa Tepsin ruorissa. Tulosta tulee heti, sillä keväällä 1989 JYP kaatuu finaaleissa ja TPS:n kultainen kausi alkaa. Seuraavien kahdentoista kauden aikana TPS voittaa seitsemän liigamestaruutta lisää ja kertaalleen sekä Euroopan Cupin että liigan. Samalla ajanjaksolla koko maailma näyttää kulkevan kohti onnea ja autuutta. Berliinin muuri murtuu ja Itä-Eurooppa vapautuu, Neuvostoliitto lakkaa olemasta, Suomi suuntautuu länteen ja jopa Venäjä näyttää ottavan askeleita kohti demokratiaa. Paavo Väyrystä lukuun ottamatta kaikki ovat tyytyväisiä. Amerikkalaisprofessori Francis Fukuyama ehtii jopa julistaa historian loppuneeksi ja liberaalin demokratian jääneen maailmanpolitiikan areenalle yksinäisenä ja ylivoimaisena voittajana.

Hyvät ajat tuntuvat jatkuvan loputtomiin. Keväällä 2001 Kalle Sahlstedtin jatkoaikamaali lannistaa Tapparan ja TPS:n historian toinen mestaruustripla on tosiasia. Syksyllä kaiken on tarkoitus jatkua entisellään, mutta kesällä iso joukko keskeisiä pelaajia tekee NHL-sopimukset ja ylivoimaisen mestarisuosikin kausi alkaa pitkällä tappioputkella. Syyskuun 11. terroristit iskevät Yhdysvaltoihin.

Seuraava vuosikymmen onkin sitten kuin Jobin kirjasta: vitsauksia, paiseita, surkeutta ja tyhmyyttä. TPS vajoaa ensin liigan keskikastiin ja sitten pohjamutiin. Yhdysvaltojen terrorismin vastainen sodankäynti karkaa tyystin käpälästä, Venäjä palaa Putinin johdolla johtajakeskeiseen malliin ja kaiken huipuksi vuonna 2008 alkaa globaali talouslama.

Kevät 2010 tuo valoa synkkään aikaan. Runkosarjassa kuudenneksi sijoittunut TPS yllättää kaikki ja kaataa mestaruustiellään Lukon, Jypin ja lopuksi HPK:n. Usko ihmeisiin viriää myös muualla: Obama on valittu presidentiksi, Yhdysvallat kampeaa itseään ylös Irakin hiekasta ja myös lama näyttää taittuvan odotettua nopeammin. Totuus paljastuu kuitenkin nopeasti. Seuraavat vuodet TPS taapertaa jälleen liigan hännillä ja ihmiskunnan ongelmien lista vain kasvaa: ilmastonmuutos, Kreikka, Syyria, Isis, Ukraina, pakolaiskriisi, brexit, Trump.

Voiko tämä kaikki olla sattumaa? Tietysti. Silti kaikkien maailman tulevaisuudesta huolestuneiden kannattaa toivoa hunajaista kevättä. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Suomalaispatriooteille muistutettakoon vielä, että Suomi ei ole yhtä poikkeusta lukuun ottamatta voittanut koskaan jääkiekon aikuisten maailmanmestaruutta sellaisena vuonna, kun TPS ei ole ollut Suomen mestari.

Matti Mäkelä

SM-liigan playoffsit alkavat 15.3. Mestari on selvillä viimeistään 28.4.