Ellei ole käynyt Seilissä, on missannut omasta lähialueestaan ison palan!

Surujen saarella

31.05.2019 / Kesälehti - Roope Lipasti

Seilin saari on vain pienen merimatkan päässä Turussa ja mitä mainioin kesäretkikohde. Aina ei ole ollut niin.

Kun yhteysalus kiinnittyy Seilin rantaan, aurinko paistaa, meri välkehtii ja edessä kohoavat kauniit vanhat kivirakennukset, voisi kuvitella saapuneensa paratiisiin. Ja mikä ettei. Tosin vielä 1960-luvulla siellä sijainneen mielisairaalan asukit saattaisivat olla asiasta eri mieltä.

Ja kun paikka muuttui vähä vähältä enemmän mielisairaalaksi 1700-luvun aikana, niin sitä ennen se toimi spitaalisten loppusijoituspaikkana. Tuskinpa lepraa sairastaneetkaan pitivät vankilasaartaan varsinaisena taivaana maan päällä.

Seilin sairaalahistoria alkaa vuonna 1619, jolloin Kustaa II Adolf käski kirjeessään perustaa leprasairaalan. Kirjeessä todettiin, että spitaali on Jumalan rangaistus syntisestä elämästä, mistä syystä – ja tartuntavaaran takia – tuli etsiä saari, jonne moiset syntiset voitaisiin sulkea.

Seilin leprasairaala oli sairaaloiden liigassa varsin erikoinen tapaus, sillä siellä ei ollut lainkaan lääkäreitä. Tosin sen ajan lääketieteen tason huomioiden se saattoi olla potilaiden näkökulmasta vain hyvä. Tautia lääkittiin parantavien lähteiden vedellä, jumalan sanalla sekä paloviinalla. Tarinan mukaan merimiehet kävivät myös ostamassa Seilistä viinaa, mistä olisi syntynyt ilmaus ”olla seilissä”.

Pelottava spitaali

Lepra tulee kreikan kielen sanasta ”suomu” ja sillä siis viitataan ihomuutoksiin, joita leprabakteeri, Mycobacterium leprae, aiheuttaa. Spitaali sana puolestaan tulee hospitaalista – spitaalinen on siis nykytermein terveyshuoltopalveluiden hevijuuseri.

Koska lepra aiheuttaa varsin ikäviä ulkonäöllisiä ongelmia (sen lisäksi että tautiin voi kuolla), spitaalisia on kammoksuttu historian sivu. Raamattu on yksi, johon voi osoittaa syyttävän sormensa spitaalisten ikävässä kohtelusta. Vanhassa testamentissa, tuossa hyväntahtoisessa kirjassa, todetaan, että "Spitaalitautia sairastavan tulee käyttää repaleisia vaatteita, pitää hiuksensa hajallaan ja kasvojensa alaosa peitettynä sekä huutaa: 'Saastainen, saastainen.' - Niin kauan kuin hän potee tautiaan, hän pysyy saastaisena. Hänen on asuttava erillään leirin ulkopuolella."

Hyvä ja liberaali meininki! Varsinkin kun lepra ei tartu kovinkaan hyvin. Usein tarvitaan vuosikausien kosketus sairaan kanssa, ja itämisaikakin on vähintään vuosia. Miehet saavat tartunnan kaksi kertaa niin usein kuin naiset ja tartunta tapahtuu ilmeisesti useimmin nenän limakalvon kautta.

Tästä huolimatta spitaalisten kohtelussa on näkyvillä karulla tavalla se, miten ”toiseutta” kohdellaan. Spitaaliset ovat olleet alempaa porukkaa, heitä on halveksittu, pelätty ja usein tapettu. Monessa paikassa hengissä pysyminen perustui hyväntekeväisyyteen ja kerjäämiseen. Sairaiden oli noudatettava kerjuulla kulkiessaan erityisiä ohjeita. Heidän oli esimerkiksi muista erottuakseen pukeuduttava vihreään viittaan ja muita ihmisiä lähestyessään heidän oli varoitettava näitä torvella, kulkusilla tai kalistimilla.

Usein kun haettiin syyllisiä kaivojen pilalle menneeseen veteen, sellaisia löytyi nopsakkaan spitaalisista tai juutalaisista.

Turusta laivalla

Suomessa Turku on ollut ansiokkaasti lepran eturintamassa, sillä ensimmäinen maininta taudista on täältä, vuodelta 1355, jolloin lepratautisia on ollut hoidettavana Turun Pyhän Yrjänän hospitaalissa, joka sijaitsi Puolalanmäellä.

Kun Seilin lepraresidenssi valmistui 1620-luvulla, kaupungin spitaaliset, mielisairaat, kuurot ja sokeat sekä muut vaivaiset siirrettiin kätevästi sinne. Viimeinen leprapotilas kuoli 1785.

Tämän jälkeen Seili toimi mielisairaalana, jonne saattoi joutua milloin mistäkin syystä. Yhteinen nimittäjä oli kuitenkin se, että pois ei ollut pääsyä jos sinne joutui. Tulijalla piti olla mukanaan joko oma hauta-arkku tai puutavara sitä varten. Vuodesta 1889 Seilissä oli pelkästään naispotilaita - tätä ovat kuvanneet muun muassa Katja Kallio romaanissaan Yön kantaja sekä Johanna Holmström Sielujen saari -teoksessaan.

Nykyään Seilissä toimii yliopiston tutkimuskeskus ja se on myös suosittu retkikohde. Turusta pääsee sinne suoraan laivalla. Yhteysaluksia kulkee myös muun muassa Nauvosta. Saarella on ravintola sekä mahdollisuus majoittautua.

Ellei ole käynyt Seilissä, on missannut omasta lähialueestaan ison palan!

Roope Lipasti

Yhteysalus Seiliin lähtee kesäaikaan Turusta päivittäin (Läntinen Rantakatu 37). Lisätietoa: vitharun.fi.