Turun linnan puistossa kasvaa noin sata eri puu- ja ruohovartista kasvilajia, myös uhanalaisia lajeja. Kuva on turnajaisista vuodelta 2016. (Kuvaaja: TMK, Henri Luomala)

Puiden jäljillä

31.05.2019 / Kesälehti - Roope Lipasti

Turussa voi tehdä monenlaisia kävelykierroksia, joten miksipä ei puukierrosta. Kaupungissa kun on erilaisten viheralueiden lisäksi kolmisenkymmentä varsinaista puistoa ja monissa niissä hyvinkin erikoisia tai historiallisia puita. Ei muuta kuin puupääkaupunkikävelylle Tuomaanpuistosta Linnapuistoon!

Tällä hetkellä Turun rakennetuilla viheralueilla kasvaa noin 34 000 puuta. Näistä on lehtipuita 27 000, loput ovat vähemmän yllättävästi havupuita. Erilaisia lehtipuulajeja ja -lajikkeita on 207 - havupuulajeja on 35.

Mielenkiintoista nykynäkökulmasta on, että 1800-luvun loppupuolella puita ei ollut heti ruutukaavan ulkopuolella juurikaan, koska siellä alkoivat niityt ja pellot. Näin ollen puita näki lähinnä puistoissa. Niityt ja laitumetkin olivat yleensä aidattuja ja yksityisomistuksessa, joten nykykaupunkilainen elää merkittävästi luontomaisemmassa ympäristössä kuin turkulaiset sata vuotta sitten.

1. Tuomaanpuisto

Aloitamme kierroksen Tuomaanpuistosta, joka sijaitsee yliopistolla, Turun historiallisella Kasarmilla. Puisto on perustettu 1880-luvulla. Siellä voi ihailla muun muassa valtavan kokoisia tammia sekä erikoisuutena tsaarinpoppeleita. Yksi niistä oli peräti 6,7 metriä ympärysmitaltaan mutta muutama vuosi sitten se jouduttiin kaatamaan. Puusta jätettiin kuitenkin runkoa pystyyn ja siitä veistettiin taideteos.

2. Kalmin tammi

Puupäämatkamme jatkuu Piispankatua pitkin Sibelius-museon takapihalle jossa kasvaa Pietari Kalmin (1716-1779) omin pikku kätösin terhosta kasvattama tammi, joka selvisi Turun palosta. Respektiä! Semminkin kun Turun paloa edeltävältä ajalta ei varsinaisia puistoja ole jäljellä muita kuin Kupittaanpuisto, jossa kylpylätoiminnan myötä on ollut myös istutuksia 1700-luvulta lähtien ja joka siis säilyi Turun palossa.

3. Brahenpuisto

Seuraavaksi halpamatkamme suuntaa Tuomiokirkon edustalle, Brahenpuistoon, jonka puuerikoisuus on korkkipuu. Se sijaitsee Pärren patsaan vieressä ja on istutettu 1896. Puu oli korkkitehtailija Wilenin lahjoitus (nykyajan tehtailijat lahjoittaisivat varmaankin kierrekorkkipuun). Historian havinaa on sikälikin ilmassa, että monet Tuomiokirkon ympärillä olevien puistojen puista ovat peräti 1830-luvulta.

Tuomiokirkkopuisto on ensimmäinen puistoista jotka Engel piirsi uuteen asemakaavaan palon jälkeen. Niitä oli kaavaan merkitty paljon - myös korttelien keskelle – puistojen tarkoitus ei niinkään ollut viihtyisyydessä vaan paloturvallisuudessa. Aukioille pääsi pakoon, ne estivät palon leviämistä ja niille sai myös evakuoitua omaisuutta.

4. Vartiovuorenmäki

Poiketaan hetkeksi jokirannasta ylös Vartiovuorelle, jonka puut ovat 1800-luvun puolivälistä. Näitä nykyajan helmiä, mäkien puistoja, alettiin rakentaa 1840-luvulla paljaille kallioille. Ensin oli vuorossa Vartiovuori ja sitten 1890-luvulla Urheilupuisto, jonne oli aluksi pääsymaksu, minkä lisäksi puistoissa piti tiukkaa jöötä puistonvartija.

Vartiovuorella kasvaa nykyisin yli seitsemänkymmentä puuvartista lajia, joista harvinaisimpia ovat hollanninjalava, ontarionpoppeli, taiganvirpiangervo ja kiinansyreeni. Puiston vanhimmat puut ovat reilusti yli satavuotiaita.

5. Runeberginpuisto

Piipahdetaan seuraavaksi jokirannassa ihailemassa Suomen puistojen suurinta yksirunkoista vaahteraa. On siellä Mantan seurana toki muitakin suuria puita.

Tämä kohta jokirannasta on ylipäänsä hyvin vanhojen puiden aluetta. Tuomiokirkkosillan ja Auransillan väliselle alueelle 1830-luvulla istutettu puusto koostuu pääasiassa puistolehmuksista ja muutamista vuorijalavista.

Puukujanteen nuorempi osuus alkaa Auransillalta ja päättyy Martinsillan sataman puoleiselle alueelle. Se on osa ”Engelin Esplanadien” historiallista kokonaisuutta - vain ne Esplanadit puuttuvat. Jalopuurivistön pituus on lähes 1,5 kilometriä.

5. Urheilupuisto

Oikaistaan Samppalinnan mäen läpi ja siirrytään Urheilupuistoon. Siellä ensimmäinen kohde löytyy Biologisen museon vierestä, jossa kasvaa vuonna 1908 istutetut douglaskuusi ja storbusmänty. Siis ei Sorbusmänty. Niin ikään puistosta löytyy vuorivaahtera, mustapoppeli sekä kaukasian- ja mustakuusama.

Martin koulun puoleisessa päässä käydään vielä ihastelemassa iso-orapihlajia.

6. Turun linna & linnakujanne

Seuraavaksi siirrymme toispualel jokke. Linnankadulta kohti linnaa lähtevä puiden rivistö on Suomen ensimmäinen pitkä puukujanne. Puistolehmuskujanne istutettiin alun perin vuonna 1637, jonka jälkeen sitä on uusittu vuosina 1674, 1900 ja 1901. Nykyisen kaksirivisen muotonsa kujanne sai vuonna 1935 – silloin sieltä poistettiin puiden kolmas rivi raitiotien alta.

Paserauksemme päättyy Linnapuistoon. Siellä lienee ollut alkujaan Suomen ensimmäinen maallinen ryytimaa. Luostareissa oli toki kasvateltu kaikenlaisia päätä sekoittavia yrttejä jo aiemmin. Näin ollen Linnapuistoa voi jossain mielessä pitää Suomen ensimmäisenä puistona. Nykyisen asunsa se kuitenkin sai vasta 1900-luvun alussa.

Puisto on kasvillisuudeltaan erittäin monipuolinen. Siellä kasvaa noin sata eri puu- ja ruohovartista kasvilajia, myös uhanalaisia lajeja. Lepakoitakin siellä voi nähdä.

Bonusraita: Ruissalo

Jos kunto kestää voi jatkaa linnalta vielä Ruissaloon. Sekin on tavallaan hyvin varhainen puisto, metsästyspuisto. Ruissalosta löytyy esimerkiksi ainutlaatuisia tammimetsiä, mutta myös eksoottisempia puita kuten taatelipalmuja ja laakeripuita. Niitä tosin joutuu sitten ihailemaan Kasvitieteellisessä puutarhassa.

Roope Lipasti