Piirros: Ulriikka Lipasti

Totuuden jälkeen?

30.08.2019 / Syyslehti - Matti Mäkelä

Monen mielestä elämme nykyään historiallisesti poikkeuksellista totuudenjälkeistä aikaa, jota leimaa väritetty tai suorastaan valheellinen tiedonvälitys ja valeuutisten tulva. Ajatuksen todistaminen tuntuu helpolta. Brexit-tuloksen taustalla oli lukuisien brittilehtien vuosia jatkunut EU-vastainen kampanja, jossa Brysselin syntejä liioiteltiin estoitta ja niitä jopa keksittiin omasta päästä (esimerkiksi nykyinen pääministeri Boris Johnson väitti EU:n suunnittelevan hedelmien muotoa valvovan ”banaanipoliisin” viran perustamista). Yhdysvaltain presidentti Donald Trump puolestaan valehteli faktantarkistajien mukaan puheissaan lokakuussa 2018 uskomattomat 1104 kertaa. CNN:n kommentaattorin mukaan tämä oli ”valehtelevien ihmisten nopeusennätys”. Lisäksi netin vihanpuhe yllyttää väkivaltaan Myanmarin buddhalaista valtaväestöä, Lähi-Idän islamisteja, keskilännen uskonnollista äärioikeistoa ja monia muita ryhmiä, joiden maailman vika on joidenkin muiden ihmisryhmien olemassaolo.

Valitettavasti mikään näistä ei ole uusi keksintö. Esimerkiksi Robinson Crusoe -teoksestaan tunnettu Daniel Defoe julkaisi kuuluisien kuolemaantuomittujen murhamiesten katumuskirjoituksia, joiden lähteenä oli pelkästään hänen oma mielikuvituksensa. Hitler ja Stalin tiesivät, että valheilla pääsee pitkälle, varsinkin kun pitää ne riittävän suurina. Nykyiset vihanlietsojat puolestaan kalpenevat Hitlerin ja Goebbelsin lisäksi myös roomalaissenaattori Caton rinnalla, jonka jokaisen puheen huipensi vaatimus Karthagon tuhoamisesta asukkaineen päivineen. Tämä tapahtuikin vuonna 146 eKr. kolmannen puunilaissodan jälkeen. Caton retoriikkaan kuului myös maahanmuuton vastustaminen, koska hän piti erityisesti kreikkalaisia vahvasti turmeltuneina.

*

Miksi ihmiset sitten ovat niin alttiita uskomaan asioita, joissa tarkemmin katsottuna ei ole päätä eikä häntää. Tutkimusten mukaan ihmiset uskovat herkästi tietoon, joka tukee heidän omia mielipiteitään ja uskomuksiaan. Tämä tarjoaakin lähes loputtoman yleisön mitä oudoimmille väitteille, jotka vaihtelevat suhteellisen harmittomista (Apollo-lento oli studiossa toteutettu huijaus, jonka ohjasi Stanley Kubrick) vaarallisiin (rokotukset ovat haitallisia) ja vastenmielisiin (kouluampumisuutiset ovat liberaalilehdistön sumutusta, jonka tavoitteena on viedä aseet amerikkalaispatrioottien käsistä).

Vastaavasti omien näkemysten vastainen tieto koetaan epäilyttävänä ja propagandistisena. Tämän vuoksi moni MV-lehden lukija löytää vihervasemmistolaisen agendan lähes minkä tahansa valtamedia-artikkelin sivulauseesta. Suomettumisen aikaan puolestaan jopa Aleksandr Solzenitsynin Vankileirien saaristo miellettiin valeuutiseksi (tuolloin tosin puhuttiin neuvostovastaisuudesta).

*

Journalistin eettisiin ohjeisiin, totuuteen ja objektiivisuuteen sitoutunut media on suhteellisen uusi ilmiö, joten itse asiassa mahdollisuus saada totuudellista tietoa on nykyään suurempi kuin ehkä koskaan ihmiskunnan historiassa. Tämän vuoksi onkin surullista, että monet valeuutisista puhuvat löytävät niitä pääosin sieltä, missä niitä ei ole eli liberaaleista länsimaalisista laatulehdistä ja -medioista. Lisäksi on hyvä muistaa, että vaikka länsimaissa joskus ajatellaan internetin olevan valeuutisten loputon viidakko, jonne faktantarkistajan valo ei koskaan yllä, niin esimerkiksi Kiinan ja Venäjän kaltaisissa maissa asiat ovat toisin. Siellä valtamedia tarjoaa tietoa, joka on virallista muttei todellista, totuuden löytyessä verkosta.

Teksti: Matti Mäkelä

• Musta laatikko (tositarinoita laatujournalismista Helsingin Sanomien toimittajien ja kuvaajien kertomana) Turun kaupunginteatterissa 14.10.