Tuomiokirkon seinäkivistä löytyy muun muassa rautaa, näyttää Timo Kilpeläinen.

Kakoliittia ja marmoria: Tervetuloa 1800 miljoonaa vuotta vanhaan Turkuun!

04.09.2020 / Syyslehti - Roope Lipasti

Turku on sikäli geologisestikin kiinnostava kaupunki Suomessa, että se on vanha ja siksi esimerkiksi tuomiokirkosta löytyy kiviä jotka on muurattu sinne yli 700 vuotta sitten. Siinä näkyy myös ero nykyaikaan; 1300-luvulla ei ollut konsteja louhia kiviä, joten otettiin sitten sellaisia joita sattui löytymään ja kernaasti vielä läheltä koska kivet ovat, no, kovin painavia.

Geologian lehtori Timo Kilpeläinen Turun yliopistosta kertoo, että Suomesta ylipäänsä löytyy hyvin monenlaisia kiviä ja niitä yhdistävä tekijä on, että ne ovat melko iäkkäitä - 1800-1900 miljoonaa vuotta vanhoja. Tosin vanhimmatkin rakennus- ja nupukivet ovat sinänsä aika nuorta työtä, 1500-luvun lopulta, jolloin Suomen ensimmäinen kivenhakkaaja alkoi louhia Perniöstä kiveä.

Pikku hiljaa tämä kivenmuokkausbisnes kasvoi, joskin ensi alkuun se liittyi ennen kaikkea rautamalmiin. Bilnäs, Teijo ja Taalintehdas ovat vain pieni otanta lähiruukeista:

- Nykyisen Turku-Helsinki –moottoritien eteläpuolella on toiminut peräti yli 400 pientä kaivosta. Turussakin on ollut neljä rautakaivosta, Carl von Linné kertoo niistä 1700-luvun matkakirjassaan. Yksi oli Uittamolla, toinen Hirvensalossa, kolmas Pikkupukissa - se tuotti myös kuparia - ja neljäs Ruissalossa, Kilpeläinen kertoo.

Vangit louhimaan

Rautateollisuuden seurauksena 1800-luvulta lähtien, alkoi lopulta kukoistaa myös rakennuskiviteollisuus. Suomen kiviteollisuus Oy perustettiin Uuteenkaupunkiin vuonna 1900. Sen peruja ovat muun muassa suuri osa Turunkin harmaista katukivistä. Ne ovat viralliselta nimeltään trondhjemiittia. Vehmaalta ja Taivassalosta puolestaan saadaan punaista graniittia, jota niin ikään löytyy esimerkiksi tuomiokirkon ympäriltä vaikka kuinka paljon.

- Vehmaalta louhittiin myös niin sanotut Hitlerin kivet. Hitler suunnitteli voitonjuhlaa ja piti rakentaman uusi stadion jonka kivet tilattiin Vehmaalta. Voitonjuhlaa ei tullutkaan ja lopulta kivet luovutettiin Neuvostoliittoon sotakorvauksina. Siellä ne nyt ovat Moskovan metron seinässä, Kilpeläinen kertoo.

Toinen tärkeä Turun kivien lähde on ollut Kakolanmäki, josta vangit louhivat kiveä jonka he nimesivät kakoliitiksi. Se ei ole virallinen nimi mutta laajasti käytössä. Kakoliittia löytyy Turusta lukuisista paikoista, esimerkiksi Tuomiokirkon portaista, Taidemuseolta, entisestä Kauppaopiston talosta Aurakadulta sekä tietysti katukivistä. Kakoliitin tuntee siitä, että se on harmaata tai punertavaa mutta siinä mustia pilkkuja.

- Itse asiassa kakoliitti on niin monenkirjavaa, että louhimoa ei olisi sinne perustettu, ellei olisi ollut tarve saada vankeja töihin. Yleensä louhimot perustetaan paikkoihin joista nimenomaan saadaan tasaväristä kiveä. Katukivinä toisin on vain hauskan näköistä kun on erivärisiä, Kilpeläinen sanoo.

Fossiileja lattiassa

Millainen sitten voisi olla turkulainen kivikierros? Tuomiokirkko on hyvä paikka aloittaa, sieltä löytyy heti sisäänkäynnin jälkeen lattiasta niinkin eksoottista materiaalia kuin virolaista kalkkikiveä, joka täynnä ihan silmin nähtäviä fossiileja. Ne ovat kambrikaudelta.

Seuraavaksi kannattaa siirtyä kirkon aukiolle ja suunnata katseensa katukiveyksiin. Niistä voi bongata esimerkiksi kakoliittia ja Vehmaan graniittia.

Kauppatorin ympäristö on myös hyvä paikka kivibongarille. Uudessa kirjastossa voi nähdä Viitasaaren granodioreettia – Viitasaari on kuuluisa kivipitäjä. Torin kulman Nordean pylväissä voi ihailla hyvin tasalaatuista punaista Taivassalon graniittia. Vähän kauempana, Postitalossa, puolestaan on hangon graniittia – samaa on myös VPK:n talon perustuksissa. Marmoriakin Suomesta löytyy, muun muassa Lapista. Se tosin on keltaista eikä siksi kelpaa ainakaan italialaisille, mutta Kivikukkaron seinään Yliopistonkadulla kyllä.

Sivistävän matkaoppaan kivikautiseen kaupunkiin tarjoaa Turun kivikierros -sivusto, josta löytyy tietoa monista kiinnostavista kohteista.

Mutta entä geologi Kilpeläinen itse, kulkeeko hän kadulla kiviä bongaillen?

- Tunnen Turun niin hyvin, että en minä aktiivisesti katsele kiviä kaupungilla kulkiessani. Mutta jos silmiin sattuu jotain erikoista, niin tokihan se aina kiinnostaa!

Teksti & kuva: Roope Lipasti

Kivikierrokselle pääsee alkuun tuolta, ks. linkki ohessa.