Ilkka Kanerva - kuvankäsittely Janne Puurunen

Ilkka Puolalanpuistosta

26.05.2006 / Teksti: Antti Arvaja

Eduskunnan varapuhemies Ilkka Kanerva istuu hetken tyköistuvassa, vaaleassa kesäpuvussaan Börsin kahvilassa ja haaveilee omasta puolueesta.

Tapasimme tässä samassa paikassa kahdeksan vuotta sitten. Mitä on tapahtunut sen jälkeen?
- Ollaanhan me astetta kansainvälisempi ja monikulttuurisempi, mutta liian huimapäiseksi tätä vauhtia ei voi sanoa. Ehkä Turullakin on ollut muutamia rimanylityksiä varsinkin biotekniikan alalla.

Ei kun siis mitä kuuluu?
- Ai minulle? Olen taas säännöllisen liikunnan tiellä. Olen lapsesta asti liikkunut, joten siihen ei ollut vaikea palata. Uin, juoksen ja salillakin käyn. Kesän aikana on tarkoitus nostaa neljään kertaan viikossa.

Tulit maalta Turkuun 1960-luvun lopussa. Mitä asioita kaipaat siitä aikakaudesta?
- Tuomioviikatteen nostan kyllä ylös keskustan raiskaamisesta. Ei voi olla ylpeä niistä ratkaisuista, jotka kulttuurittomasti ja historiattomasti tehtiin.

Jos olisit Turun kuningas, mikä muuttuisi nyt?
- Ensimmäisenä pistäisin koko ydinkeskustan uusiksi. Tori on mun olohuone tässä kaupungissa. Kun se on autojen säilytyspaikka, on yleisilme harmaa. En ole myöskään varma onko kokonaissuunnitelma saarten kaavoituksesta jengoillaan.

Hirvensalossa pelloille rakennetaan vieriviereen mintunvihreitä talopaketteja.
- Se on mennyt enemmänkin teknisenä kysymyksenä. Puhutaan postimerkeistä, kun pitäisi puhua maisemasta. Satavan ja Kakskerran suunnassa pitäisi olla enemmänkin sellainen Sunset Boulevard -idea.

Sulla on aina vastaus valmiina. Kuinka oikein jäsennät asioita?
- Olen pitänyt monia puheita tukilapun kanssa ja siinä lapussa on lukenut kaksi sanaa. Sisäpolitiikka ja ulkopolitiikka.

Miten poliitikko Kanerva sanoo "En tiedä"?
- Viime viikolla minulta kysyttiin kantaani tasaveroon. Asiassa kun on hyviä ja huonoja puolia ja ilmeisesti huonoja enemmän. Yksi tapa on kertoa toistaiseksi tietämänsä. Suorassa tv-lähetyksessä tulee olla suorempi.

Onko jargon sinun suhteen sitten koneen lämmittelyä?
- Kyllä. Jaarittelun mimiikka on henkistä luistelua. Joskus se johtuu siitä, ettei yksinkertaisesti tiedä tarpeeksi asioista.

Sanoit viime viikolla, että yksityiselämäsi on karannut taivaan rantaan. Kuinkas se sinne?
- Se on ollut pitkä salakavala kehitys. Kun sitä katsoo läheltä, sitä ei näe riittävän kaukaa. Nyt sen ehkä tajuaisi, mutta elämä on ainutkertaista. Ei sitä kannata murehtia tai iloita. Kaikilla näillä asioilla tahtoo olla niin monia selityksiä ja syitä. Ei tästä ainakaan tiedettä saisi aikaan.

Jonkun lööpin mukaan olit nukahtanut Stevie Wonderin keikalle edelliskesänä.
- Muistan kyllä tilanteen. Oli rela olo ja tajunnanvirta jossain vaiheessa taisi katketa. Seiskalle kiitos siitä, että kerrankin tehtiin todenmukaisesti. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan ja muutenkin vanhemmiten alkaa olla sen suhteen aika puritaani.

Googlaatko nimeäsi netistä?
- En. Se on loputon suo, johon en halua sukeltaa.

Jos kokoomus katoaisi maailmasta, kuinka vasemmalle uskaltaisit?
- Jos taustani olisi erilainen, voisin elää jollain tasolla rkp:ssä. Yleisesti puolueet ovat liian jumiutuneita. Olen yrittänyt rakentaa isompaa uudistuksellista ryhmittymää. Eikä se tarkoita poroporvallisuutta, vaan uudistuksellista keskustaoikeistolaista liikettä. Se on pöytälaatikossa.

Onko vastakkain asettelun aika ohi?
- Kilpailu perustuu monille säännöille. Mun mielestä se oli oiva taktinen veto. Ei sitä pidä liian vakavasti ottaa. Ehkei se ikuisten ajatusten kirjaan kuitenkaan yllä.

Tönivätkö mummot sua Wiklundilla?
- Ei. Sen sijaan mummot jäävät kassojen taakse istuskelemaan. Useimmat ovat ujoja, mutta toisinaan joku uskaltaa juttusille.

Oletko koskaan pelännyt, että menetät sammakkoperspektiivin ihmiselämään?
- Olen ihminen, joka rakastaa ihmisiä ja vuorovaikutteisuutta. Mun mielestä on luontevaa olla ihmisten kanssa jutuissa ja saan siitä oikeastaan itse enemmän. Pitää muistaa, että itsekin voi olla väärässä.

Osaatko kiroilla?
- Joo-o. Luulen olevani aika keskiverto, mutta nykyään käytän aika hallitusti suodatinta.

Antti Arvaja kahvittelee turkulaisnaamojen kanssa, osa 1.