Alkuperäinen paperinukke: Tonja Goldblat - Kuvankäsittely: Janne Puurunen

Päivystävän dosentin paluu

26.05.2006 / Teksti: Putte Wilhelmsson

Mobile vastaa kesämuodin herättämiin uusiin kysymyksiin

Näyttäessään suuntaa muoti yksinkertaistaa ihmisten elämää, mutta tuottaessaan uusia pieniä eroja, se myös mutkistaa sitä. Muoti esittää tarkkoja sääntöjä, mutta jatkuva muodikkuus edellyttää sääntöjen kumoamista. Muoti velvoittaa meitä seuraamaan itseään ja sitten unohtamaan sen. Muotia on aina saatavilla, mutta muoti on luoksepääsemätöntä.

Siksi muoti herättää monia kysymyksiä. Vastaukset löydät vain Mobilesta.

Meiltä kysytään: Jos muoti on nykyisin ihailtu taidemuoto, sisältyykö muotitaiteilijoiden luomuksiin huumoria ja ironiaa, kuten perinteisiin taiteisiin?
Me vastaamme: Ei sisälly.


Muoti ei ole hauskaa, sen kevytmielisyys on aina selkeää ja epäanalyyttistä eli vakavaa. Kaikki ylellinen pukeutuminen liittyy alkeellisia viestejä suosivaan julkiseen vuorovaikutukseen. Mutkikkaat sivumerkitykset, henkilökohtaiset vivahteet tai ensivaikutelmaa kyseenalaistavat sanomat ovat siinä toissijaisia - ja joskus jopa haitallisia.

Huumoria tai ironiaa ei suosita taloudellisia riskejä käsittelevissä ympäristöissä, joilla on ainoina varaa muotiluomuksiin. Tämä myös selittää, miksi vauraimpien muotitalojen kevytmielisyys ei ole monimutkaista, tulkinnanvaraista, ivallista saati sitten satiirista. Muotitoimittajien mukaan se on aina "välitöntä" ja "rentoa".

Muodin herättämä hymy ei ole huvittuneisuuden osoitus vaan silmänisku: muiden kanssa jaettu sosiaalinen merkki, joka kertoo ennalta sovitun elementin havaitsemisesta ("kepeä", "nautinnollinen", "hurmaava", tms.). Muodin herättämä vaikutelma on yksinkertaisesti sen tunnistamista siksi mitä se on.

Kyvyttömyys lukea eri asiayhteyksien ironisia vivahteita ei myöskään ole älyn tai arvostelukyvyn virhe. Useimmiten se on saavutetun aseman tuoma etuoikeus. Todellisen yhteiskunnallisen menestyksen kannalta ironialla ei ole merkitystä. Menestyksen kevytmielinen tyyli ei selitä tai pyytele anteeksi, eikä se epäile, sillä riittävät materiaaliset merkit todistavat sen olevan järkähtämättömästi oikeassa.

Meiltä kysytään: Jos muoti merkitsee menestystä, tarkoittaako myös muodinmukainen maku sivistystä?
Me vastaamme: Ei tarkoita.


Muodin ratkaiseva "maku" eroaa tiedosta siinä, ettei sen kasaamiseen riitä pelkkä vaivannäkö. Makua joko on tai ei ole. Siksi muoti on myös näennäisesti demokraattista (kenellä tahansa saattaa olla makua). Tässä on tietysti muodin suurin illuusio.

Viime kädessä muodin tavoiteltavuus perustuu maailmaan, josta kaikki yhteiskunnalliset erot juontuvat. Muodikkuus ja kauneus eivät ylitä niukkuutta tai taloudellisten erojen synnyttämiä sosiaalisia kuiluja, kuten illuusio väittää. Muoti ja kauneus ovat itse asiassa yltäkylläisyyden seurauksia ja siten tietyn säädyn ominaisuuksia.

Siksi satumaisesti menestyneen muotisuunnittelijan "kevytmielinen ja leikkisä tyylitietoisuus" ei ole (eikä se voi olla) analyyttistä ja humoristista. Se on omahyväistä, ilmeistä ja viime kädessä myös tyystin häikäilemätöntä ja raadollista. Itse asiassa ironian puute merkitsee muodille samaa kuin omantunnon puute säädyllisyydelle - vasta se avaa loputtoman inhimillisen kekseliäisyyden ja loputtomien vaihtoehtojen näkymät.

Meiltä kysytään: Voiko muotijournalismi olla kuluttajanvalistusta?
Me vastaamme: Tuskinpa vain.


Jos muotijournalisti mainitsee jotakin vaatteen kestävyydestä tai pestävyydestä, kommentti koskee vain muotijournalistia itseään: hän haluaa ohimennen saada toiminnalleen käytännöllisen etiikan siunauksen. Arkimaailmassa pukeutuminen voi olla tärkeämpää kuin autoilu tai netissä surffailu, mutta mediamaailmassa vaate on vasta kulutustavaran olemuksen kolmas aste, auton ja tietokoneen jälkeen.

Tekniikan Maailman testivoittaja suorittaa kiitettävästi sille ennalta asetetun tehtävän, PC-lehden esittelemä tietoteknologia tarjoaa lisäksi mahdollisuuksia oman elämäntavan tarkistamiseen ja stilisointiin. Nykyisen mainostamistavan mukaan edes särkylääke ei enää "paranna" sairautta vaan se "lisää hyvää oloa". Aivan samoin tietokonejournalisti vihjaa, ettei tietoteknologia ole ongelmanratkaisun vaan valikoivan yhteisyyden ja kasvavan onnellisuuden elementti.

Tämä piirre huipentuu muotijournalismissa. Muotijournalismi ei liitä hyvää ja haluttavaa kuvattuun tavaraan ja sen käyttöarvoon vaan käyttäjien ja käyttäjäyhteisön elämäntyyliin: iloon, nautintoon, valikoivaan asiantuntijuuteen ja samanhenkiseen seuraan, sekä tietysti kauneuteen ja vaurauteen.

Muotia ei voi juurikaan puolustaa tai vastustaa kuluttajanvalistukseen kuuluvin järkisyin. Muoti ei vetoa (eikä sen kannata vedota) johonkin todelliseen, oikeaan ja järkevään. Se vetoaa mieluummin ominaisuuksien yhdistelmiin, joita nimenomaisesti ei voi saada. Siksi muoti on "fantasma" juuri siinä merkityksessä, jonka tälle termille antaa kiistelty Jacques Lacan ja ranskalainen psykoanalyysi: jähmettynyt kuva, joka estää traumaattisen kokemuksen paluun tietoisuuteen.

Muoti-ilmiöiden kriitikko edellyttää, että ihmiset haluavat käyttökelpoisia tuotteita eivätkä turhanaikaista muotia. Mutta tosiasiassa ihmiset haluavat tiettyjä tuotteita koska ne ovat muodikkaita. Ostan jotakin, jonka muoti on luonut. Ostan siis itse muotia. Ja jos muodin mekanismi on tämä - ettei tuotteen ja muodin välistä eroa voi tehdä - itse todellisuus muuttuu jollakin tavoin fantasmaattiseksi.

Se sisältää lupauksen traumoista vapaasta maailmasta, jota luonnonlakien sijaan hallitsee mielikuvituksen voima.

Putte Wilhelmsson

Katso myös