Ammatti: joulupukki

01.12.2006 / Joululehti

Jarno, 28, on helsinkiläinen tuottaja, joka perheen kanssa vietetyn jouluaterian päätteeksi laittaa nutun alle tukevan tyynyn ja lähtee salaiselle kierrokselle.

Tiet ovat jouluaattona todella hiljaisia, autoja on illan aikana todella vähän liikkeessä. Yleensä saa morjestaa vain vastaan ajavia kollegoita. Kerran tienposkesta löytyi penkkaan ajanut auto. Menin tsekkaamaan tilannetta, ja todettiin että pukkikollega yritti irrottaa manaillen autoaan hangesta rööki suupielessä. Paikalle hiljensi samalla kolmas auto, jonka kuskin pyöritti ikkunaa auki nähdäkseen paremmin onnettomuuden laadun. Pukit havaittuaan kuski älähti pahemman kerran ja kiihdytti paikalta renkaat sutien. Hetken kuluttua sama mies palasi turmapaikalle lapion kanssa kävellen. Kertoi, että näköetäisyyden ulottumattomiin parkatussa autossaan oli takapenkillinen lapsia, jotka olivat juuri ja juuri välttyneet kahden pukin kohtaamiselta. Auto irrotettiin miehissä penkasta ja kukin jatkoi taholleen.

Erikoisin tuplabuukkaus sattui toissa jouluna. Sisään päästyäni törmäsin  olohuoneessa sohvan taakse piiloon linnoittautuneiden epäuskoisten lasten katseisiin. Pienen hämmingin jälkeen ymmärsin, että pukki oli jo käynyt talossa. Jotenkin sain soperreltua, että pukilla on selvästikin hieman huono muisti ja naapuriinhan tässä oltiin tosiaan menossa. Keplottelin itseni takaisin pakkasilmaan, ulkona selviteltiin vanhempien kanssa tilannetta ja todettiin, että keikka oli todella tilattu minulta, mutta joku tuntemattomaksi jäänyt pukki oli hoitanut shown puoli tuntia aikaisemmin. Oli ottanut lähtiessään vastaan minulle tarkoitetun liksan ja toivotellut hyvät joulut.

Joulupukkina toimimisesta on vuosien saatossa touhusta tullut hauska isä-poikajuttu. Isä toimii kierroksen tottuneena autokuskina. Jouluiltaa viettäviä taloja lähestytään agenttimeiningillä ilman valoja. Pukin täytyy lähteä lähestymään kohdetta tarpeeksi kaukaa, yleensä lapset vahtii tietä nenä kiinni ikkunassa. Lahjat napataan ulko-ovelta ennen sisään rymistelyä. Kymmenen vuotta jatkuneesta pukkikierroksesta on tullut olennainen osa omaa jouluperinnettä. Keikat alkaa yleensä kuuden pintaan. Sitä ennen on syöty vanhempien kanssa kinkku ja viritelty tyynyä pukin paidan alle lisämahaksi.

Klassikkoavaus toimii aina. Tämän jälkeen pukki jututtaa juhlaväkeä, ottaa vastaan ohjelmanumerot ja valtuuttaa muutaman lapsen jakamaan paketteja pukin konteista. Kussakin taloudessa vietetään yleensä 20-30 minuuttia. Lahjojen avaaminen hypnotisoi lapset täysin omiin maailmoihinsa lopulta ja pukki pääsee varsin helposti tekemään lähtöä. Tässä yhteydessä vanhemmilla on pieni lahja pukille. Ennalta sovittu palkkio vaihtaa omistajaa kätevästi kirjekuoressa. Kun lapset on päästetty repimään silmät kiiluen lahjakääröjä, jää aikaa vanhemmille. Parasta on tietysti, jos talosta löytyy glögillä rentoutettuja täysi-ikäisiä isosiskoja, jotka antautuvat yleensä varsin halukkaasti pukin flirttailuun.

Joka jouluinen kierros päättyy aina klassiseen keikkaan naapuriin, jossa pukkia odottaa vanha yläasteen luokkakaveri siskonsa kanssa. Rutiiniin kuuluu yhteiskuvan otto pukin polvella ja kuluneen vuoden kuulumisten vaihto. Koska paikka on viimeinen, niin pukkikin voi jo rentoutua perheen isän tarjoaman konjakkilasin kanssa.

Parasta pukkina olossa on tietenkin lasten kanssa touhuaminen. Pukin kohtaamiseen latautuu valtava jännitys. Pitkään odotetun vieraan kohtaaminen pistää lapset varsin kuumaksi; käytös vaihtelee ylitsepursuavasta riemusta hysteeriseen pelkoon ja sängyn alle piiloutumiseen. Pienen maanittelun ja viimeistään pakettien vilauttelun jälkeen pikkuväki on kuitenkin voitettu puolelle ja ohjelma voi jatkua normaalin kaavan mukaan. Lasten aito riemu, huolella valmisteltujen ohjelmanumerojen seuraaminen ja innosta loistavat katseet pitävät huolen siitä, että touhuun ei varmaan koskaan kyllästy. On varsin etuoikeutettua päästä mukaan tärkeään hetkeen.

Antti Arvaja