Molskis, sanoi paksukainen
Ihottumalla koristeltuna ja suolet ilmavaivoista ja kouristeluista ärjyen Quoyle selvisi hengissä lapsuudesta; osavaltion yliopistossa, käsi leuan peittona, hän naamioi kärsimyksensä hymyihin ja vaitonaisuuteen. Räpiköi kaksikymmenvuotiaasta kolmeenkymmeneen, oppi erottamaan tunteet elämästä, ei luottanut mihinkään. Hän söi suunnattomasti, piti porsaanpotkasta, perunoista voin kera. […] Kolmekymmentäkuusivuotiaana, surevana, tulvillaan tuskaa ja rampautettua rakkautta, Quoyle suuntasi kulkunsa Newfoundlandiin, kallioon, joka oli siittänyt hänen esivanhempansa, paikkaan jossa hän ei ollut koskaan käynyt eikä ollut aikonutkaan käydä.
(E. Annie Proulx: Laivauutisia, Otava 1997, suom. Marja Alopaeus)
Näin alkaa E. Annie Proulxin koskettava Pulitzer-palkittu romaani Laivauutisia. Moniulotteinen kertomus kovaonnisen Quoylen kasvusta oman elämänsä sankariksi on kääntynyt varsin kankeasti elokuvaksi, vaikka ohjaajan tuolissa on istunut niinkin taitava pienen ihmisen tuntojen tulkki kuin humaaneista ja lämminhenkisistä draamaelokuvistaan tunnettu ruotsalaissyntyinen Lasse Hallstrom.
Kirjan lukeneelle elokuva on kuin laimea ja yksitahoinen tiivistelmä juonikulusta, ja sinänsä taitavista näyttelijöistä – mm. Judi Dench, Pete Postlethwaite, Julianna Moore – huolimatta itse roolitus tuntuu menneen metsään. Täysin toisenlaisen tähtikuvan omaavan Kevin Spaceyn suoritus sinisilmäisenä, passiivisena ja ylipainoisena Quoylena harhailee eniten, ja katsoja näkee helposti toppausten läpi. Elokuvan parasta antia ovat huikean jylhät maisemat, jotka on kuvattu Mainen osavaltiossa. (te)
Pisteet 1-6: MOBILE (3)
