Aikamatkailua

Tsirp tsirp, toimittaja on ajasta irrallaan.

Käsissäsi on nimittäin Mobilen kevätlehti, mutta tätä kirjoitettaessa on vielä tammikuu ja ulkona lunta ja pimeää. Kevät on siis kuviteltava, joskaan tehtävä ei ole poikkeuksellinen: toimittajan ammatissa menevät usein sekaisin faktojen lisäksi myös vuodenajat.

Monena kesänä olen esimerkiksi tehnyt joulujuttuja – joululehtien deadline on usein elokuun tienoilla. Siinä ovat tutkijat ihmeissään, kun soittaa niille laiturinnokkaan ja alkaa kysellä joululaulujen etnografiasta ja joulupukin olemassaolosta.

Viime heinäkuussa otimme jopa joulukuvia kotonani – laitettiin tonttulakki päähän, sytytettiin kynttilä ja sulkeuduttiin kuvaajan kanssa vaatehuoneeseen kesäaurinkoa piiloon. Melkein siinä jo tunsi lanttulaatikon tuoksun, joskin haju taisi tulla valokuvaajan sukista.

Vastaavasti life-style –lehtien kevätjutut tehdään yleensä vuotta aikaisemmin, koska kevään puutarha on, no, melko ankea talven jälkeen ja lehteen pitäisi kuitenkin saada kuvia kukkaloistosta. Sama pätee syksyyn ja ruskaan.
*
Kaikista vuodenajoista kuitenkin juuri kevään ajatteleminen etukäteen on parasta: kevät on nuoruuden läikähdys iästä riippumatta. Se on helmikuun kasvava valo, maaliskuun tippuvat räystäät ja aurinko joka lämmittää ikkunan läpi. Se on huhtikuun purot ja maan tuoksu kun se paljastuu talven alta. Se on toukokuun silmut ja kaupungin herääminen – se on jopa katupöly ja tupakantumpit.

Kevät on mielentila, joka kannattaa kokea mahdollisimman viipyilevänä, sillä ihmisen elämään niitä mahtuu vain kahdeksisenkymmentä. Tuhlattavaksi ei riitä yhtään.

Roope Lipasti,
Mobilen kausilehtien päätoimittaja