Herra Turnerin järki ja tunteet
Brittiohjaaja Mike Leigh aloittaa maisemamaalari William Turnerista kertovan elokuvansa suoraviivaisesti. Hollantilaismaisemaa esittävään stillkuvaan kävelee kaksi rupattelevaa naista. Nyt kerrotaan kuvataiteesta elävällä kuvalla. Yhtä ytimekäs ja näkemyksellinen on koko väkevä elokuva, joka kertoo yhden merkittävimmän englantilaisen kuvataiteilijan, Joseph Mallord William Turnerin (1775-1851) elämän jälkipuolesta. Elokuvassa parturin pojaksi syntynyt Turner on jo arvostettu taideakatemian jäsen, joka matkustelee, maalaa ja nauttii asemansa suomasta vieraanvaraisuudesta.
Epookkielokuvien koetinkivi on niiden representaatio menneestä. Historia esitetään meille aina oman aikamme kautta. Harvalla ohjaajalla on kykyä ja näkemystä upottaa tämä paradoksi itse elokuvan ytimeen. Leighillä on. Mr. Turnerissa Leigh jättää suosiolla sivuun pedantin elämäkerturuuden ja psykologisoinnin. Hän kertoo impressionismia ennakoivasta taiteilijasta aikakautta ja henkistä ilmapiiriä valottavilla vaikutelmilla. Leigh soljuttaa katsojan eteen näennäisen tapahtumattomia kohtauksia kartanokuvastoineen, käytöstapoineen, autenttisine kielellisine kiemuroineen. Mr. Turner on miesnäkökulma Jane Austenin aikaan.
1800-luvun puolivälin pidättyväisyys tunteiden ilmentämisessä ja ehkä jopa niiden tuntemisessa välittyy elokuvasta hienosti. Pidättymällä kokonaan päähenkilönsä tuntemusten syy-seuraussuhteiden selittämisestä Leigh siirtää “ne” kokonaan nykyihmisen, vastaanottajan puolelle. Taiteessaan konventionaalisuuden selättänyt Turner ei kyseenalaista viktoriaanista käytöskoodistoa saati konservatiivista ilmapiiriä, edes privaatisti.
Timothy Spallin yhtäaikaa rehevästi ja pidättyvästi tulkitsema Turner on täysin salonkikelpoinen, mutta samalla tauluihinsa syljeskelevä, urahteleva eksentrikko. Myös kaikki elokuvan naisroolit ovat osuvasti roolitettuja ja pieteetillä esitettyjä. Sukupuoliroolit Leigh esittää ajan tapaan miehen asemaa kyseenalaistamatta. Elokuvan koskettavin hahmo onkin Turnerin palvelemiselle omistautunut taloudenhoitaja (Dorothy Atkinson), joka palvelee isäntäänsä pyyteettömästi ja kiitoksetta vielä haman lopun jälkeenkin.
Kaksi ja puolituntisen kestonsa ja menneen maailman rytminsä takia Mr. Turner lukeutuu Leighin edellisen elokuvan (Vuosi elämästä) lailla aidosti aikuisille suunnattuihin elokuviin. Mobile suosittelee lämpimästi tälle verkkaiselle ja visuaaliselle elokuvalle antautumista. Ainut pieni miinus annetaan lievästä sivistelystä joidenkin torikohtausten stailaamisessa.
Täydet (joulun) tähdet! (6/6)
Anna Eloaho
Mr. Turner, ensi-ilta Turun Kinopalatsissa perjantaina 19. joulukuuta.
