Iskelmän ja rockin risteyksessä

"Kuka pelastaisi rock'n'rollin?" kyseli New Yorkin esipunk-legenda The Dictators vuosikymmenen alussa. Kysymys on aiheellinen myös näillä leveysasteilla sillä suomipoptyylin kautta markkinoille tunkee jos jonkinlaista mukarockartistia.

Huonoimmillaan he ovat yhtä kaukana rockista kuin neuvotteluhuone bändibussista. Irina, Hanna Pakarinen, Jani Wickholm… Sori mutta te ette olleet paikalla kun katu-uskottavuutta jaettiin. Tai äidin munajuustoleipiä, jotka maistuvat aina.

Iskelmän ja rockin risteyksessä tehdyistä diileistä yksi kuitenkin osuu maaliinsa. Anna Puun Idolsin kautta kierrätetty karisma näyttäisi kestävän kaikki rockillisetkin kriteerit.

Mimmi tulkitsee koko sielullaan, on välitön, heittäytyvä ja luonnollinen. Kaikkea mitä rockpiireissä arvostetaan. Ei siis ihme että PMMP:n, Egotripin ja Lemonatorin suunnalta tulvii debyyttiplatalla apua.

Anna Puustjärvellä on oma soundinsa kuten hyvällä kirjailijalla on oma lauseensa, metritavaraiskelmällä ei ole. Eläköön se pieni ero. (jn)

Anna Puu, Kooma perjantaina 13. marraskuuta.