Ja tulkoon pimeys

Jouluvalot voivat olla murheenkryyni. Työpäivän jälkeen ei huvita ehkä katsoa naapurin vilkkuvaa sinikeltaviherpurppuranväristä joulukello-poro-jääpuikko-sommitelmaa. Mitä tehdä?

Suomalaiset valittavat mielellään lehtien mielipidepalstoilla, ja ärtymys puretaan myös kätevästi netin keskustelupalstoilla. Vartti.fi-keskustelupalstalla kirjoittaja tuskailee aikaista jouluvalohärdelliä. ”Näen ikkunastani naapurin parvekkeelle, jonne sytytettiin syyskuussa sininen valokaapeli. Ehkä heillä on kivaa, mutta ei suinkaan yleisnäkymänä. Joku raja tällaisellekin!” Myös City-lehden palstalla kiehutaan kiukusta. ”Naapurit ovat laittaneet jouluvaloja pensaisiin. Se jos mikä risoo. JOULUVALOT LAITETAAN VASTA JOULUKUUSSA.”

Usein ainut vaihtoehto on ruman valoshow’n kestäminen. Usein harmistus on pakko niellä, eikä suuria sotia jouluvaloista olekaan syntynyt.
– Aina riittää ammattivalittajia, jotka tykkäävät valittaa vähän. En ole kuullut yhdestäkään jouluvaloriidasta. Ehkä se ei ole niin suuri asia ihmisille, Suomen Omakotiliiton Varsinais-Suomen Piirin puheenjohtaja Jaakko Korpela pohtii.

Kotirauhan rikkomisestakaan tuskin voi puhua, vaikka naapurin jouluvalot häiritsisivät mielenrauhaa. Lakipykälät sanelevat vastauksen yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta. Sen mukaan kotirauhan rikkoja ”rikkoo toisen kotirauhaa metelöimällä, heittämällä esineitä, soittamalla puheluita tai muulla vastaavalla tavalla”.
Toki naapurissa voi olla sadistisen Pelle Pelottoman vikaa, jolloin jouluvalot liikkuvat, soivat, tunkeutuvat omalle pihalle ja aiheuttavat epilepsia- ja migreenikohtauksia. Silloin voisi olla aiheellista puhua kotirauhan rikkomisesta.

Liisa Lundell

Lähde: www.finlex.fi