Kasveista saa kelpo lääkekaapin

Jos käy kesällä niin ikävästi, että on kippiä mutta ei pääse työterveyteen, terveyskeskukseen tai edes päivystykseen, kannattaa suunnata Apteekkimuseoon.

Vanha konsti saattaa nimittäin olla parempi kuin pussillinen uusia. Tai no, ainakin se on vanha konsti: Apteekkimuseossa on nimittäin esillä näyttely 1700- ja 1800-lukujen kansanlääkinnästä, eli käytännössä kasveista, joita käytettiin erilaisiin vaivoihin. Halvemmaksikin vanha kansa tulee, sillä Mehiläisessä menee helpolla pari sataa, kun museoon pääsee 7 eurolla.

Toki voi olla, että itsetehty haavavoide, jossa on virtsaa ja koiran ulostetta ei lopulta toimi ihan yhtä hyvin pikkuhaavaan kuin vaikka Bepanthen, mutta eihän sitä tiedä ennen kuin kokeilee!

Turun kaupunginmuseon amanuenssi Lauri Leikas kertoo, että varsinkin Lönnrotin myötä 1800-luvun mittaan alkoi kyllä olla tarjolla koiranjätöksiä vakuuttavampiakin lääkkeitä:

– Monet Lönnrotin lääkekasveista ja terveysneuvoista ovat relevantteja edelleen. Hyvä esimerkki on riisitauti, josta lapset siihen aikaan paljon kärsivät ja joka aiheuttaa muun muassa vatsan turvotusta ja luiden vääntymistä. Nykyään tiedetään sen johtuvan D-vitamiinin puutoksesta. Lönnrot kehotti käyttämään lääkkeeksi kalanmaksarasvaa sekä ulkoilua. Ero 1700-luvun näkemyksiin oli suuri: silloin pappi Christfried Ganander julkaisi kirjan Maan Miehen Huone ja Koti Aptheekki (1788), jossa uskottiin esimerkiksi riisitaudin hoidossa enemmänkin majavanrauhaseritteeseen.

Lönnrot näki myös puhtaan veden hyödyt. Hänen Suomalaisen talonpojan koti-lääkäri -teoksensa (1839) kuluikin monien sukupolvien käsissä eikä ihan syyttä.

Siankärsämöä ja piharatamoa

Apteekkimuseo sijaitsee lääketieteen professori Josef Pippingin vanhassa talossa ja aikanaan sen pihalla on kasvatettu Lönnrotinkin mainitsemia kasveja. Ja nyt niitä on taas: pihalla voi käydä tutustumassa moniin itsehoitokasveihin oikein nimikyltin kera.

Yleisimpiä vaivoja, joihin kasveista haettiin apua, olivat vilustumistaudit, vatsamurheet, ihottumat ja haavat, lasten taudit sekä naisten vaivat eli emätaudit, kuten Lönnrot niitä kutsui. Näihin näyttelyssä myös keskitytään.

Leikas nostaa Lönnrotin suosikkikasveista pari:

– Siankärsämön hän mainitsee usein. Se oli eräänlainen yleislääke, joka tepsi niin flunssaan kuin haavanhoitoon.

Siankärsämön latinankielinen nimi Achillea millefolium, viittaakin Akilleukseen ja hänen haavoittuvaiseen kantapäähänsä. Se tunnetaan myös nimellä herba militaris, sillä armeijassa haavanhoito oli tietenkin tärkeää.

Achillea millefolium. (Kuva: Envato)

– Toinen Lönnrotille tärkeä – ja toimiva – kasvi haavanhoidossa on tavallinen piharatamo. Sillä on peitetty haavoja ja kasvilla on jonkin verran tulehdusta estävää vaikutusta.

Hullukaalia hampaisiin

Lääkekasveja käytettiin monin tavoin. Niitä voitiin juoda ikään kuin teenä tai sitten niistä tehtiin esimerkiksi voiteita.

Yksinkertaisimmillaan saatettiin sekoittaa vaikkapa keto-orvokkia suolattomaan voihin niin a vot, saatiin voide, josta L’Oréalkin olisi kateellinen. Myös paloviinaan sekoitettiin yrttejä: Jägermeisterin juuret ulottuvat kauas!

Moni kasvi sai lempinimensä käyttökohteen mukaan. Esimerkiksi yskään tehosi leskenlehtitee, joten sitä kutsuttiin myös yskäruohoksi. Näsiänmarja tunnettiin riidenmarjana (riisitaudin mukaan), sammasruohoa taas käytettiin suun tulehduksiin – se tunnetaan paremmin nimellä ketunlieko.

Osa lääkekasveista toimi vähän, osasta ei ollut ainakaan haittaa, mutta osa oli hyvinkin myrkyllisiä, kuten hullukaali, jota käytettiin hammassärkyyn. Kevyempää hammashoitoa saattoi hankkia itselleen pitämällä piparjuuren palaa särkevässä hampaassa tai pureksimalla rosmariinia – idea oli lievittää kipua ja vähentää tulehdusta.

Mutta jos nyt kuitenkaan mikään noista ei auta, kannattaa ehkä kokeilla ennaltaehkäisevästi myös hammasharjaa.

Teksti ja kuva: Roope Lipasti

• ”Kun lääkäri ei ole lähellä” Apteekkimuseossa 15.8.2027 saakka.