Kaupunginosaliput salkoon!

Suunnittelimme liput muutamille Turun kaupunginosille. Mutta mikä kuuluu minnekin?

Lippuja on ollut iät ajat. Alun alkaen niillä on voitu kertoa esimerkiksi kantajansa arvoasemasta. Lipuilla on myös viestitty sodassa tai merillä. Nykyään liput ovat ennen kaikkea valtioiden symboleja, vaikka itse asiassa enemmän lippuja taitaa löytyä erilaisten kauppojen ja firmojen pihoilta: Tokmannilla on omansa niin kuin Shellillä ja monella muulla.

Kaupungeillakin on lippunsa, jotka yleensä perustuvat vaakunaan. Vaakunat taas ovat usein kehittyneet keskiaikaisista kaupunkien sineteistä, mutta oikeastaan suurin osa kuntien vaakunoista on varsin uusia. Vasta vuodesta 1949 alkaen myös kunnilla – ei siis vain kaupungeilla – on ollut mahdollisuus ja oikeus hankkia itselleen vaakuna. Niinpä etenkin 60-luku oli vaakunoiden keksimisen kulta-aikaa.

Lippuja koskevaa tiedettä kutsutaan veksillologiaksi, se tulee antiikin Roomassa käytettyjen sotastandaarien lipuista, joita kutsuttiin nimellä vexillum. Lippuja suunnittelevasta ihmisestä käytetään nimitystä veksillografi.

Tarkkana suunnittelussa!

On olemassa muutamia yleisperiaatteita, joiden mukaan lippuja kannattaisi suunnitella. Pohjois-Amerikan veksillologinen yhdistys julkaisi vuonna 2014 kirjasen ”Hyvä lippu, huono lippu”, jonka periaatteita kannattaisi noudattaa, mikäli aikoo perustaa uuden itsenäisen valtakunnan ja haluaa sille lipun.

Nämä periaatteet ovat:

1. Yksinkertainen on kaunista. Lipun pitäisi olla sellainen, jonka lapsi voi piirtää ulkomuistista.

2. Käytä ymmärrettävää symboliikkaa. Kuvilla, väreillä ja kuvioilla pitäisi olla yhteys siihen mitä ne symboloivat

3. Käytä kahta tai enintään kolmea sellaista väriä, jotka ovat kontrastissa toistensa kanssa ja jotka tulevat perusväreistä

4. Älä käytä kirjaimia (lippua pitää pystyä katsomaan molemmilta puolilta)

5. Erotu tai yhdisty. Älä siis kopioi muita lippuja, mutta jos itsellä on yhteyksiä muihin, näytä ne samankaltaisuuksilla – ristiteema lienee tästä hyvä esimerkki.

Kaupunginosaliput kunniaan!

Vaikka ei siis ole olemassa lainsäädäntöä millainen lipun (tai vaakunan) tulee olla, niin alan entusiastit ovat kyllä hyvin tarkkoja siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei.

Esimerkki tästä nähtiin Turussa vuonna 2016, kun kaupunki meni tilaamaan mainostoimistolta kasvojenkohotuksen vaakunaansa, ja huokeaan 40 000 euron hintaan sen sitten saikin. Ongelma syntyi siitä, että kaupungilla olisi ollut palkkalistoilla ihminen, joka on heraldiikan asiantuntija, mutta kukaan ei muistanut kysyä häneltä. Niinpä mainostoimisto ohitti kaikki kauniit vanhat heraldiikan perinteet, kuinkas muuten.

Turun Aika haluaa jatkaa tällä heraldisen rienaamisen tiellä ja on kehittänyt kaupunginosille omat lippunsa. Arvaatko mikä on mikä?

Roope Lipasti

LIPPUKYSYMYKSEN VASTAUKSET: Varissuo, Luolavuori, Runosmäki, Uittamo, Härkämäki, Pallivaha, Hepokulta, Kuuvuori, Vasaramäki, Kiikku, Pahaniemi, Ylioppilaskylä, Impivaara, Takakirves, Ruissalo, Kurala.