Kirjailijarakkautta 80-luvulla

Anja Snellmanin vuonna 1996 Kaurasena kirjoittama Syysprinssi aiheutti ilmestyessään kohun kirjallisuuden kestoaiheesta eli siitä, saako toisen elämän omia kirjalliseen teokseen. Syysprinssin esikuva kun oli Kaurasen nuoruudenrakastettu, kirjailija Harri Sirola (1958-2001). Sirola itse ei nähnyt ongelmaa siinä, että Kauranen käytti fiktionsa rakennusaineena rakkaussuhdetta, jonka toinen osapuoli oli itse ollut. Myöhemmin Sirola itse ”omi” Syysprinssi-nimen: Sirolan novellikokoelma Syysprinssin kalaretki julkaistiin 1997.

Ensimmäisessä pitkässä elokuvassaan ohjaaja-käsikirjoittaja Alli Haapasalo puolestaan on lisännyt Kaurasen tositapahtumiin perustuvaan fiktioon pohjaavaan käsikirjoitukseensa elementtejä myös Snellmanin kanssa käymistään keskusteluista. Elokuva on siis jossain määrin laajennettu fiktio tositapahtumiin perustuvasta fiktiosta. Hyvä niin, sillä elokuvassa ei ole enää häivähdystäkään yksityishenkilön hyväksikäytön ajatuksestakaan.

Intensiivisyydestään huolimatta elokuva jää hieman etäiseksi. Kahden tasavahvan päähenkilön tarinana alkava rakkaustarina liukuu toisen henkilön kasvutarinaksi ja toisen sairaskertomukseksi, mutta pysyy todellisen elämän ulottuvuutensa takia yksityisenä. Päähenkilöt ilmoittautuvat erityisyksilöiksi ja ovat ehkä siksikin jossain määrin samaistumattomissa. Kirjallisuusopiskelija Inka, (Kaurasen alter ego) kohtaa kohutun esikoiskirjailijan Juhanan (esikuvana Sirola). He rakastuvat ja kiihkeän ja symbioottisen suhteen aikana Inka alkaa kehittyä omaksi kirjailijaluonteekseen mutta Juhanan mielenterveys pettää. Traaginen tarina liikkuu kahdella aikatasolla, 1980-luvun alussa ja 1990-luvun puolivälin tienoilla, jolloin Juhana on sairautensa takia laitoshoidossa.

Haapasalon analysoitu ja pieteettinen ote vaikkapa Helsingin käytössä lähtökohtaisesti helsinkiläisen rakkaustarinan kerronnassa osoittaa näkemystä. Sama liiasta ilmeisyydestä vapaa ote näkyy lavastuksessa ja puvustuksessa.

Laura Birn ja Lauri Tilkanen piirtävät esittämistään henkilöistä tasavahvuiset kuvat, niin voimiensa tunnossa kuin niiden heiketessä. Kaija Pakarisen esittämä Inkan äiti on yhden hengen muodostama jykevä vastapaino niin porvarilliselle  elämälle kuin 1980-luvun ensiaskeleitaan ottavalle kaupunkikulttuurilliselle vapautumiselle ja itsetietoisille ja -riittoisille akateemisille punk-piireille.

Tähdet 4/6

Teksti: Anna Eloaho

Syysprinssi, ensi-ilta Turun Kinopalatsissa perjantaina 14. lokakuuta.