Kohti lopullista raittiutta

Pitkän ja usein kostean kesän jälkeen syksyllä olisi hyvä pitää pieni nenänvalkaisukuuri. Samoin kuin ihmiset pitävät tipatonta tammikuuta, yhä suositumpaa on viettää myös tipaton syyskuu eli black september. Sitäkin suuremmalla syyllä, että pikkujoulukausi lurkkii jo kulman takana.

Mutta kieltäymys ruumiin iloista on aina kurjaa. Onneksi on mahdollisesta sekä syödä että säästää kakku! Tämä onnistuu liittymällä, edes syyskuun ajaksi, Elias Lönnrotin vuonna 1834 perustamaan klassikkojen klassikkoon, raittiusseuraan. Hän oli lääkärinä kovasti huolissaan viinan kiroista ja kertoo raittiusseuransa säännöistä Valittujen teostensa ensimmäisessä osassa. Lönnrot ei vaadi kerholaisilta aivan täydellistä kieltäymystä viinan iloista, vaan enemmänkin kohtuullisuutta.

Kohtuullisuus tarkoittaa Lönnrotin mukaan tätä:

Raittiuskerholaiset saavat päivittäin juoda kolme ruokaryyppyä tai neljä jos ruoaksi on kalaa (voisi kuvitella että aika usein sitten on, toim huom). Aamun voi halutessaan aloittaa ryypyllä ja myös kello 11 ja 18 on ryyppy paikallaan. Toteja voi juoda päivittäin, mutta ei kuitenkaan yli kahta, paitsi sokeripalan kanssa toki kolmannen. Viiniä ja olutta raittiuskerholaiset saavat juoda ihan niin paljon kuin sielu sietää.

Näillä lääkärin ohjenuorilla luulisi paatuneimmankin nenän valkaistuvan. Jos haluaa, kuuria voi jatkaa vuoden loppuun saakka niin alkaa olla uuteen vuoteen mennessä jo ihan raivoraitis.

*

Raivoraittiutta odotellessa voi syventyä vaikka tähän Turun ajan syysnumeroon. Selväpäisiä lukuhetkiä!

Roope Lipasti,
Turun Ajan päätoimittaja