Kulttuuripillerillä pimeyttä vastaan

Kulttuuria on viime vuosina kuritettu monin tavoin ja taiteilijat alkavat olla ahtaalla. Rahoitus on vähentynyt, verotus on noussut ja samaan aikaan ihmisten – kulttuurin kuluttajien – tulot eivät ole ainakaan suuresti kasvaneet. Yleinen mielialakin huomisen suhteen on apea. Surkeutta tai peräti toivottomuutta ovat levittäneet niin korona, sota, heikko talouskasvu, inflaatio, asunnot jotka eivät mene kaupaksi, hullut maailmanjohtajat ja ties mitkä.

Huonoja uutisia tulee joka tuutista ja ne peittävät alleen sen, että myös hyvää tapahtuu – ja sitä voisi tapahtua enemmänkin, jos uskallettaisiin olla vähän positiivisempia.

Niin että olisiko tullut aika kääntää masennuskelkka kuin Väyrysen takki! Asenteestahan on paljon kiinni!
*
Jos olisin lääkäri, määräisin lääkkeeksi maailmantuskaan kulttuurielämyksiä. Turku on niitä pullollaan ihan joka päivä, osa maksaa, osa on ihan ilmaisia.

Käy kirjastossa tai peräti osta kirja! Ajokortilla voi ajaa naapurikuntaan, mutta museokortilla pääsee tuhannen vuoden taakse! Kuvataidenäyttelyissä kannattaa piipahtaa. Teatteri-ilta piristää aina niin kuin konsertti tai tanssiesitys. Kulttuuripilleri päivässä pitää mielen virkeänä.
*
Lisäksi: aivan kuten urheilussa, myös kulttuurissa kannattaa kiinnittää huomiota treenauksen monipuolisuuteen. Ei pelkkää aerobista harjoittelua, ei pelkkää lihaskuntoa, ei pelkkää nopeuden tai liikkuvuuden harjoittelua, vaan kaikkea sopivassa määrin. On hyvä haastaa itsensä ja käydä kokeilemassa myös lajeja, jotka eivät ole tuttuja.

Itse voisin käydä syksyllä katsomassa vaikka tanssia tai kuuntelemassa pitkästä aikaa livebändiä. Tai ehkä käyn peräti runoillassa!

Sillä lailla kulttuurilihakset kehittyvät ja niiden avulla jaksaa stoalaisen tyynesti koko pitkän syksyn ja talven sekä kaiken hullutuksen, jota Trump eteen tunkee.

Roope Lipasti,
Turun Ajan päätoimittaja