laps hankeen hukkuu…
Suomalaisista suurmiehistä kertovat elokuvat herättävät aina keskustelua tekijöiden eettisistä lähtökohdista. Tehdäänkö niillä vain rahaa ratsastamalla tunnetulla nimellä vai yritetäänkö päästä pintaa syvemmälle ja luoda aiheesta teos, joka saattaisi puhutella katsojaa myös näennäistä aihettaan laajemmin?
Käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja Timo Koivusalon tarkoitus on varmasti ollut vähintäänkin vilpitön miehen tarttuessa uusimman, Irwin Goodmanista kertovan elokuvansa aiheeseen. Onhan Timo itsekin oman aikansa kansantaiteilija ja herkkäsieluinen suurten massojen tulkki. Valitettavaa Rentun Ruusun osalta on kuitenkin se, että näkemyksen ja ammattimaisen otteen puute tekee kunnianosoitukseksi tarkoitetusta elokuvasta paljon pahemman paketin kuin mihin moni ”kylmäsydäminen” elokuvan ammattilainen olisi pysynyt.
Vexi Salmen ja Koivusalon yhteistyönä syntynyt käsikirjoitus, niin pintapuolinen kuin se irrallisia sattumuksia kronologisena tarinana tarjoilevana onkin, ei sinänsä vielä kaada venettä. Sen tekee heppoinen ohjaus. Aiheeseen perehtyminen myös yksityiskohtien ja aikakausien osilta olisi seikka, jonka ansiosta kunnianosoituksiksi tarkoitetut tarinat voisivat sellaisiksi myös muodostua. Sitä ei edes kutsuttaisi turhaksi hienosteluksi, vaan ammattitaidoksi. (ae)
