Laulu koti-ikävästä

Kehuttu kotimainen dokumenttielokuva tarkastelee ulkopuolisuutta, juurettomuutta, siirtolaisuutta ja ruotsinsuomalaisuutta toisen sukupolven näkökulmasta. Se kertoo isän ja pojan, Taunon ja Kain, reissusta Göteborgiin 30 vuoden tauon jälkeen.

Kailla on periaatteessa kaikki hyvin – on talo, vaimo ja lapsi.
– Silti on jotain siellä taustalla. Tunne, että on joka paikassa jollain tavalla ulkopuolinen, Kai sanoo elokuvassa.

Monille on tullut arpia myös paluumuutosta. Lapset, jotka muuttivat Ruotsista vanhempiensa kanssa Suomeen, eivät palanneet kotimaahansa. Heille Suomi oli vieras maa.

Laulu koti-ikävästä kertoo siirtolaisuuden lisäksi tarinaa kahdesta hyvin erilaisesta sukupolvesta. Isä edustaa sodan jälkeen syntyneitä suuria ikäluokkia, poika 60-70 -luvun vapaan kasvatuksen saanutta sukupolvea. Siinä välissä tapahtui suuria yhteiskunnallisia ja poliittisia muutoksia. Kenties suurempia kuin koskaan aiemmin kahden peräkkäisen sukupolven välissä.

Musiikki on dokumentissa keskeisessä osassa. 1970-luvun suomalaissiirtolaisten laulujen uudet live-taltioinnit laajentavat elokuvan käsittelemään kokonaista kulttuuria. Lauluja esittää muun muassa ruotsinsuomalainen Anna Järvinen.

Elokuva on saanut jo useita palkintoja, joiden perusteluissa kehutaan sen olevan erityisen koskettava. Tarina sekä naurattaa että itkettää.

Mika Ronkaisen ohjaama Laulu koti-ikävästä voitti nyt maaliskuussa Tampereen elokuvajuhlien yli 30-minuuttisten sarjan pääpalkinnon. Näin tuomaristo kuvaili elokuvaa:
– Antaen herkän ja ilmeikkään äänen ihmisryhmälle, joka elää kahden kulttuurin loukussa, tämä erilainen road movie kertoo meille uuden tarinan rakastettavien päähenkilöiden kautta. (tj)

Laulu koti-ikävästä, ensi-ilta Turun Kinopalatsissa perjantaina 5. huhtikuuta.