Paroni, sheriffi ja hullu kuningas
Tv-sarja Jarno ja minä kertoo legendaarisen turkulaisen ratamoottoripyöräilyn maailmanmestarin Jarno ”Paroni” Saarisen tarinan. Toukokuussa 1973 Monzan osakilpailussa traagisesti menehtyneen Saarisen lisäksi Turusta riittäisi hahmoja moneen muuhunkin tv-sarjaan. Tässä muutama ehdotus tuleviksi mestariteoksiksi.
Hiljainen mies
Tarinan kehyskertomus on kuin Arthur Pennin klassikossa Pieni suuri mies, jossa äreä vanhus kertoo tarinaansa nuorelle toimittajalle. Tällä kertaa radiohaastattelija on presidentti Urho Kekkonen ja haastateltavana vuonna 1973 juoksijasuuruus Paavo Nurmi. Tarina keskittyy 1920-luvun urheiluvuosiin, vaikka lapsuus Turussa ja myöhempi nousu menestyväksi liikemieheksi ovat nekin mukana. Haastajana on toinen suomalainen suurjuoksija Ville Ritola, joka lahjakkuudestaan huolimatta jatkuvasti häviää hymyttömälle ja konemaisen vahvasti juoksevalle Nurmelle (hiukan todellisuuden vastaisesti heistä rakennetaan sarjassa formulaelokuva Rushin Niki Laudan ja James Huntin tyylistä insinööri vs. boheemi -asetelmaa).
Ruotsin ”ikuinen kolmonen” Edwin Wide on puolestaan kuin Amadeuksen Salieri: suurta mestaria kadehtiva ja vihaava pyhä keskinkertaisuus. Ruotsalaiset ovat muutenkin sarjan pahiksia, jotka junailevat Nurmelle kilpailukiellon ennen Los Angelesin olympialaisia.
Hiljainen mies II
Sarjan itsenäisessä kakkososassa westerneistä tuttu strong, silent type on Mauno Koivisto, jota verrattiin Sheriffi-elokuvan Gary Cooperiin jo vuoden 1982 presidentinvaalien ennakkoasetelmia kartoittaneessa kohuteoksessa Tamminiemen pesänjakajat. Lakonisia one-linereita heittelevän Koiviston uraa seurataan kaukopartiomiehestä Turun satamaan ja sen jälkeen politiikkaan, Suomen pankkiin ja lopulta valtionpäämieheksi. Kekkonen on valtaansa takertuva ja vuosi vuodelta vainoharhaisemmaksi käyvä presidentti, joka muistuttaa Tähtien sodan keisari Palpatinea. Ahti Karjalaisen koomisen juopon hahmoa kriitikot pitävät vanhanaikaisena ja toksisena (tekijöiden mukaan se on raikkaan ironinen viittaus suomalaisen elokuvan perinteisiin: ”kuin hedelmäinen hapanolut helteisenä päivänä”). Paavo Väyrysen hahmo – nuori idealisti, jolle vallan pimeän puolen houkutus on liikaa – sen sijaan saa kehuja.
Vaasat
Historiallinen epookki tuo katsojien eteen 1500-luvun Turun. Sarja alkaa Katariina Jagellonican ja Juhana-herttuan saapuessa Turun linnaan. Historiallisten sarjojen tapaan tarjolla on romantiikkaa, juonittelua, väkivaltaa ja hullu kuningas (Eerik XIV). Mika Kaurismäen Tyttökuningas-elokuvan tavoin sarja on kuvattu pääasiassa Turun linnassa, käsityöläismuseon kujilla ja Turun tuomiokirkon edustalla. Halvat kuvauskulut mahdollistavat espanjalaissarja La Promesan kaltaisen kauniisti sanottuna hitaan kerrontatyylin, eli Vaasojen kuningassuvun Turun vaiheista kertovaa huttua riittää jo ensimmäisellä kaudella komeat 122 jaksoa.
Urhea sydän
Nuijasodan (1596-97) kapinajohtaja Jaakko Ilkan tarina taiteilee Braveheartin ja Robin Hoodin välillä. Jälkimmäistä edustaa Ilkan rohkea pako Turun linnasta, jossa hän kukistaa vartijansa miekkataistelussa ja laskeutuu sitten itse punomaansa köyttä käyttäen muurin yli vapauteen (todellisuudessa paon yksityiskohtia ei tunneta). Ensin mainittua puolestaan takapuoltaan antautumista vaatineelle miehittäjäarmeijalle näyttävät talonpojat (näin ei todellisuudessa tapahtunut) ja kapinajohtajan brutaalin vastenmielinen teloitustapa (näin tapahtui).
Turku Horror Story
Voiko autolautta olla paha? Tätä miettii Viking Sallyn miehistö, joka todistaa omituisia ja selittämättömiä asioita ja huomaa tilanteen muuttuvan koko ajan pelottavammaksi. Outojen onnettomuuksien, katoamisten ja tapaturmien jälkeen myös murhia alkaa tapahtua: liikemies kuristetaan ja puukotetaan hytissään ja vuotta myöhemmin tuntematon tekijä surmaa yöaikaan laivan kannella 20-vuotiaan miehen ja vahingoittaa vakavasti 22-vuotiasta naista. (Edellä mainittuja tapahtumia hyödynnetään myös Turku True Crime -sarjan jaksoissa Hullu kirvesmurhaaja laivalla ja Kakolan karkurit Haapojasta Hammariin).
Viimeisessä jaksossa laiva myydään Viroon ja 27.9.1994 se lähtee Estonia-nimisenä viimeiselle matkalleen. Päätöskuvissa pelokkaan näköinen merimies katselee loittonevaa Tallinnaa ja kuulee laivan moottorien jyrisevän red-rum-red-rum…
Matti Mäkelä
