Patsailla ratsastavat
Ratsastajapatsas. Sellainen on kaikissa todellisissa kulttuurikaupungeissa. Lähteet kertovat, että niitä on jo ennen ajanlaskumme alkua ollut kymmeniä, vaikka meidän päiviteltäväksemme on säilynyt vain Marcus Aureliuksen pronssinen ratsastajapatsas Roomassa.
Itse en ole kyseistä valumuotokuvaa nähnyt, mutta jos se yhtään muistuttaa esim. Lontoon parlamenttitalon edustalla miekkaansa heiluttavaa Rikhard Leijonamieltä, Brysseliä korskeuttavaa kuningas Leopold II:n patsasta tai valtavan graniittijärkäleen päällä takajaloillaan seisovan hevosen selässä istuvaa Pietari Suurta Pietarissa, on selvää että kyseessä on juhlava teos, jonka luomaa voiman, taistelutahdon, määrätietoisuuden ja yleisen jykevyyden astetta ei ole syytä kyseenalaistaa.
Ketä tahansa ei laiteta seisomaan kivelle. Saati sitten istumaan kiven päälle seisomaan asetetun hevosen selkään. Vaaditaan suurta päällikkyyttä ennen kuin sinne pääsee. Helsingin kuuluisin ratsastajapatsas toimii tästä erinomaisena esimerkkinä. C.G. Mannerheimin patsasta katsoessamme tajuamme, että kuka tahansa ei ylhäällä pysyisi. Marski osoittaa, että tarvitaan taitoa. Kyynärpäät kiinni keskivartalossa, kantapäät alaspäin, katse eteenpäin. Asento on suoraan ratsastuksen oppikirjasta. Ja Käthen korvista maallikkokin näkee, että se kuuntelee tarkkaavaisesti herraansa.
Mutta miten ovat ratsastajapatsasasiat meillä? Vaikka itse Wäinö Aaltosen väsäämä onkin, turkulainen versio tästä suuruuden ehdottomasta ilmentymästä on aivan muuta. Jalusta siinäkin on korkea ja graniittia, mutta siihen yhtymäkohdat sitten jäävätkin. Kaksi ratsastajaa, joista toinen kaiken huipuksi nainen? Rento, hyvin luonnonmukainen, lähes intiaanimainen istunta. Ei satulaa, ei ohjaksia. Mitä tämä kertoo meistä turkulaisista?
En tiedä. Tämä lehti sen sijaan kertoo teille Turun tapahtumista tänä kesänä 2005. Samalla se tarjoaa historiallista perspektiiviä mm. siihen, miten Turusta tuli sellainen kuin se nyt on. Olkaa hyvä, historiaa ja viihdettä sopivaksi katsotussa suhteessa.
Anna Eloaho, Mobilen kesälehden päätoimittaja