Pelastamme sinut itseltäsi
Muille hyvää tarkoittavat ihmiset ovat usein saaneet aikaiseksi lähinnä pahaa. Tuore tupakkalaki on mielenkiintoinen joskin pieni alaviite tässä kauniiden tavoitteiden historiassa.
Nainen astuu televisiokameroiden eteen. ”Tavoitteena on, että Suomi on vuonna 2020 savuton maa. Sen vuoksi kaikki keinot ovat käytössä”, hän sanoo sosiaali- ja terveysministeriön johtavan virkamiehen arvovallalla ja hymyilee kuin Anthony Perkins Psykossa.
Nainen tarkoittaa tietenkin vain hyvää. Tupakka haisee pahalle ja sen polttaminen on hengenvaarallista. Ongelma on vain siinä, että hyvän tarkoittaminen ei välttämättä johda toivottuihin tuloksiin.
Pelkkää hyväähän tarkoittivat myös kieltolain kannattajat, koska alkoholi on voimakasta riippuvuutta ja monia sairauksia aiheuttava tuhoisa huume. Jaloista tarkoitusperistä huolimatta missään kieltolakia kokeilleessa maassa ei tuloksena ollut kansan raitistuminen, vaan järjestäytyneen rikollisuuden räjähdysmäinen kasvu.
Hyvän tarkoittaminen ei Suomessa loppunut kieltolain päättymiseen 1930-luvun alussa, vaan vastaperustetun Alkon myyjät saivat ohjeet kääntää kaikkien pullojen etiketit seinään päin ja olla vastaamatta asiakkaiden tuotteita koskeviin kysymyksiin. Tämän omituisen asiakaspalvelukäytännön tarkoituksena oli estää se, että pullojen värikkäät etiketit tai tiedot juoman upeista ominaisuuksista houkuttelisivat asiakkaita ostamaan. Koska useimmilla Alkoon tulleilla oli kuitenkin ilmeinen halu hankkia alkoholia, hyvän tarkoittamisen ainoa seuraus oli se, että asiakkaat minimoivat virheinvestoinnit ja ostivat vain niitä pulloja, joista saattoi varmuudella nähdä niiden sisältävän kirkasta viinaa.
Samalla logiikalla uskotaan nyt, että nikotiinin orjat unohtavat iljettävän paheensa, kun tupakat eivät ole kauppojen kassoilla näkyvillä. Epäillä sopii.
Hyvän tarkoittaminen on ikiaikainen ilmiö, joka perustuu vankkaan uskoon siitä, että tietyt ihmiset osaavat määritellä, mikä on muille ihmisille parhaaksi. Elämässään uskonnollisesti, poliittisesti tai terveydellisesti harhautuneiden kaitseminen takaisin omalle polulle on tällä logiikalla pelkästä sydämen pyyteettömyydestä kumpuava kädenojennus. Ja tässä toiminnassa kaikki keinot ovat tosiaankin käytössä.
Keskiaikaiset inkvisiittorit olivat hyvää tarkoittavia ihmisiä, joille kanssaihmisten joutuminen ikuiseen kadotukseen oli kauhistus. Tämän vuoksi kidutus ja roviolla polttaminen oli kerettiläisille palvelus: mitä on ihmiselon loppuvaiheeseen osuva pieni epämukavuus, jos sen avulla voi lyhentää tai jopa kokonaan välttää helvetin ja kiirastulen kauhut.
Atsteekkipapit tarkoittivat hyvää uhratessaan kerralla satoja, jopa tuhansia ihmisiä jumalille. Heidän näkemyksensä mukaan aurinko ei seuraavana aamuna nouse ilman ihmisuhreja. Nyttemmin tiedetään heidän olleen väärässä, mutta kukaan ei voi väittää, etteivätkö he olisi tarkoittaneet hyvää.
1900-luvulla kansanviholliset ottivat vääräuskoisten paikan omaa etuaan ymmärtämättöminä kovakalloina. Heidän hienovaraiseksi käännyttämisekseen rakennettiin uudelleenkoulutusleirejä muun muassa Neuvostoliittoon, Kiinaan ja Vietnamiin. Leirien koulutusfilosofia oli yksinkertainen: joko opit tai sitten itket ja opit. Rajuimmin hyvää tarkoitti Pol Pot, joka huomasi, että täydellinen sosialistinen valtio tarvitsee vain kaksi miljoonaa kamputsealaista. Se oli huono uutinen monelle kamputsealaiselle.
Mitä sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet sitten voisivat oppia menneestä? Mitä voidaan tehdä terveydenvihollisille, ihmisille jotka juovat alkoholia, polttavat tupakkaa ja syövät vielä rasvaista ruokaa? Vaikka ainakin tupakan suhteen kaikki keinot ovat siis käytössä, niin työkalusalkusta puuttuvat silti ainakin Suomen lain ja monien kansainvälisten sopimusten kieltämät kidutus ja kuolemantuomio. Uudelleenkoulutusleirit lienevät tässä suhteessa rajatapaus, mutta hiukan huono maine niilläkin on.
Varmuuden vuoksi kannattaa kuitenkin ottaa jalat alleen, kun seuraavan kerran törmäät hyvää tarkoittavaan ihmiseen. Jollet sitten satu olemaan yksi heistä.
Matti Mäkelä
