Pilapiirustelijaksi puolivahingossa
Jokaiselle ristikoiden ystävälle on tuo viereisen piirroksen kädenjälki tuttu. Sen sijaan mies kynä takana lienee tuntemattomampi. Hän on lietolainen Markku Mäkelä, pilapiirustelija, kuten hän itseään tituleeraa. Hän on yksi harvoista piirtäjistä, joka elättää itsensä ristikkokuvituksilla.
Käytännössä se menee niin, että joko Mäkelällä on valmis kuva, jonka ympärille ristikontekijä tekee ristikon, tai sitten avainsanat ovat valmiina ja Mäkelän täytyy keksiä niihin sopiva kuva. Tai kuvat: tietenkin myös kaikki pikkukuvat kuuluvat diiliin. Mutta niitä on varastossa jo melkoinen kasa, mies on kuitenkin piirtänyt näitä jo kolmisenkymmentä vuotta, eli ihan aina ei tarvitse piirtää uutta etanaa.
Mäkelän piirrostyyli on humoristisuudessaan tunnistettava:
– Haluan yrittää olla vähän erilainen kuin muut – tavoite on, että aina olisi mukana jokin humoristinen juttu. Pienenä tuli luettua paljon Asterixia ja se näkyy piirustuksissani ainakin niin, että hahmoilla on isot nenät. Sarjakuvamaisuus myös sopii ristikoihin, koska tilaa on hyvin vähän. Jos yrittäisi piirtää suhteet oikein, pieneen ruutuun ei mahtuisi mitään.
Telakalta piirtäjäksi
Mäkelä on piirtäjänä itseoppinut. Uravalinnassa oli tosin mukana myös sattumaa. Päivätyö oli telakalla, mutta naapurissa asui tyyppi joka laati ristikoita ja yhden kerran sitten kysyi, josko Mäkelä kokeilisi kuvittaa moisen.
Sillä tiellä ollaan:
– Koko ristikkomaailma oli minulle outo. Ihan ensin piti hankkia kotikirjastoon Nykysuomen sanakirja. Kirjastot tulivat myös tutuksi kun piti käydä katsomassa mallia milloin mihinkin. Netti on tämän asian muuttanut täysin.
Ylipäänsä Mäkelä lähti liikkeelle varovaisesti:
– Kesti aika pitkään ennen kuin uskalsin jättää päivätyön. Kyllähän se alkuun hirvitti kun tulotkin romahtivat, mutta tällä hetkellä ei kyllä kaduta yhtään. Eihän sen niin herkkua ollut lähteä aamuvarhaisella telakalle kolmenkymmenen asteen pakkaseen. Silloin ei ollut edes pakkasrajoja, Mäkelä muistelee.
Vastapainona aamukiireettömyydelle pilapiirtäjä on sitten aina töissä, eikä kesälomaakaan ole sen koommin ollut.
Pari kolme kuvaa viikossa
Mäkelä on pitäytynyt perinteisissä, ajattomissa, pilapiirroksissa, jotka usein liittyvät arkeen tai vaikka naisten ja miesten eroihin. Strippisarjan tai poliittisten pilakuvien tekeminen ei innosta:
– Olisi kauheaa joutua keksimään joka päiväksi joku uusi juttu! Ideoiminenhan on tässä se hankalin kohta. Yleensä piirrän pari kolme kuvaa viikossa. Joskus viikonlopun pikkutunneilla tulee ideoita enemmän. Toisinaan taas tuntuu, ettei keksi yhtään mitään. Deadlinet kuitenkin on pidettävä joten sitten täytyy vain tehdä jotain, vähintään on täytettävä mitä siinä rivissä lukee.
Usein käy sitten näin:
– Kun itse ajattelee, että tästä tuli nyt varsinainen hätäpaska, niin se saakin yllättäen kehuja ja vastaavasti joku sellainen joka on omasta mielestä erinomainen, ei herätä mitään huomiota.
Poliittisesti korrekti ristikkomaailma
Ristikotkin muuttuvat maailman mukana. Esimerkiksi poliittinen korrektius on astunut myös ristikkomaailmaan. Mäkelä on huomannut, että monet sellaiset kuvat, jotka ennen eivät olisi herättäneet mitään huomiota, ovat nyt seksistisiä tai rasistisia. Esimerkiksi yleisiin ristikkosanoihin ”alaston” tai ”naku” ei enää nykyään sovi piirtää juuri muuta kuin miehen selkä tai pikkuvauva.
– Myös karsastetaan -tar-päätteisiä sanoja koska halutaan, päästä eroon turhista sukupuolieroista. Varovainen saa myös olla ”akka”-sanan kanssa. Ukko kyllä käy kuvitettavaksi niin kuin ennenkin. Taannoin oli sanana ”viiva” ja piirsin siihen huumehörhön joka veti nenäänsä pöytäpeilistä jotain – no hylsyhän siitä tuli.
Puritaanisuus riippuu toki lehdestä, yhdessä sopii revitellä enemmän kuin toisessa:
– Itse ajattelen kuitenkin niin, että ihan loputtomiin ei saisi latistaa ja vesittää kuvia. Jos ei saa olla kärkevä, niin vitsit ovat pian vähissä.
Teksti ja kuvat: Roope Lipasti
