Prässit suorana kohti jazzklubia
Jazz on parhaimmillaan ilmaisunvapautta, kauneutta ja kaavoihin kangistumattomuutta. Samoista syistä se voi olla myös riipivän pitkästyttävä taiteellinen kokemus. Kun vapaus, improvisointi ja väkevä henkilökohtaisuus kangistuvat helposti ennakoitaviksi maneereiksi, on peli käytännössä menetetty. Vapaudesta on tullut vankila.
Kuulijan päätettäväksi jää, kumpaa luokitusta 2010-luvun akateeminen jazz kuten helsinkiläinen Slo Motive edustaa. Sanni Orasmaan, Kari Ikosen ja Mamba Assefan trion kädenjälki on keikkaolosuhteissa improvisatorista, nostattavaa ja tuorettakin. Toisaalta taas useimmat näistä kikoista olivat käytössä jo 90-luvulla Lontoossa ja New Yorkissa, joissa klubijazz koki melkoista renessanssia. Missä on pihvi, saattaisi jazzpoliisi todeta ennen aplodeja.
Slo Motiven CV:t joka tapauksessa pursuavat oikeita merkintöjä RinneRadiosta Timo Lassyyn, Giant Robotiin ja Tuomoon. Ehkä on aika pakata kyynisyys kaappiin ja lähteä prässit suorana kohti jazzklubia. (jn)
FLAME-jazzklubi: Slo Motive. Monk perjantaina 23. marraskuuta.
