Pyhimykset keskuudessamme

Turussa voi törmää pyhimyksiin vähän joka paikassa.

Nykyinen paavi julisti keväällä kaksi edeltäjäänsä pyhimyksiksi. On sääli, ettei luterilaisessa maailmassa ole vastaavaa käytäntöä. Turustakin löytyisi varmasti monia hyviä ehdokkaita, kuten vaikka… no joo!

Toisaalta meillä on vanhoja pyhimyksiä paikat edelleen täynnä, sitä ei vain tule ajatelleeksi. Katolilainen aika elää vahvasti monissa symboleissa ja paikannimissä.

Ajatellaan nyt vaikka sitä kun ihminen saapuu Turkuun. Hänet toivotetaan tervetulleeksi (siis kyltissä, ei tietenkään torilla tai muuten) ja samalla hän saa nähdäkseen Turun vaakunan. Siinä ovat kirjaimet A ja M. Ne eivät kuitenkaan viittaa kaupunginjohtaja Aleksi Mandelliin, sen sijaan niillä tervehditään pyhimystä: Ave Maria.

Eikä se siihen lopu. Pyhimyksiä löytyy monista erilaisia elinkeinoja harjoittavista liikkeistä, kuten Martin grillistä, Eerikin hampaasta ja vaikkapa Pyhän Henrikin apteekista.

Pyhä Martti suojelee erityisesti köyhiä, mistä syystä grillillä lieneekin huokeat hinnat. Pyhä Eerik taas ei sinänsä hammaslääketieteestä perusta, joten nimi taitaakin tulla kadunnimestä. Eerik ansioitui yhdessä piispa Henrikin kanssa takomalla kristinuskoa suomalaisten epäilemättä kovaan kalloon. Muitakin pyhimyskatuja Turussa on, kuten Maariankatu ja Yrjönkatu. Yrjö on partiolaisten suojelupyhimys ja tuttu näky myös viikonloppuisin nakkikioskien lähistöillä.

Pyhät juottolat

Pyhimykset ovat myös kovasti viinaan menevää porukkaa ainakin jos juottoloiden nimistä voi mitään päätellä. Esimerkiksi Olavin krouvi, Kerttulin kievari, Bar Gregorius sekä Saint Patrick’s ovat saaneet nimensä pyhimysten mukaan.

Olavin krouvi tienoilla on joskus sijainnut Pyhän Olavin luostari – Olavi oli norjalainen viikinkisoturi ja sittemmin kuningas, joka käännytti pontevasti maanmiehiään kristinuskoon.

Pyhä Kerttu eli Gertrud taas on majatalojen suojelupyhimys ja aina kun niiltä kiireiltään ehtii, suojelee myös rotilta ja hiiriltä.

Pyhä Gregorius oli paavi ja liittyy Turkuun siten, että antoi vuonna 1229 luvan (tai oikeastaan jo vähän ennen sitä, silloin nettiyhteydet olivat huonot ja luvan kulkeminen kesti) siirtää piispanistuin Nousiaisista Koroisiin. Martti Luther vainaa väitti kirkon rappion ja pimeän keskiajan alkavan Gregoriuksesta ja jos hänen nimikkobaarissaan käy, saattaa joku olla samaa mieltäkin.

Pyhä Patrick taas on kaikkien kummallisten tyyppien, kuten irlantilaisten, nigerialaisten sekä insinöörien suojelupyhimys.

Riittoisat reliikit

Vaikkei ehkä uskoisi, niin yksi pyhimyksiin liittyvä merkki on kaikille suomalaisille tuttu: Shellin logo. Simpukankuori on nimittäin alun perin Santiago de Compostelan tunnus, simpukankuori hankittiin ikään kuin matkamuistoksi, kun siellä saakka käytiin. Sittemmin siitä tuli yleinen pyhiinvaeltajien tunnus. Ja matkalaisia se Shell tietenkin myös ruokkii.

Ja kun sitä bensaansa käy maksamassa, törmää jälleen pyhimyksiin: nimittäin eurojen tähdet tulevat alun perin neitsyt Marialta – ne ovat hänen päänsä päällä hohtava sädekehä. Unionin lipun sininen väri taas on lainattu Marian viitasta. Maria on muuten myös siinä Turun vaakunassa – liljat viittaavat häneen.

Toki pyhimyksiä löytyy kaupungista myös konkreettisemmin, kirkoista. Sekä kuvina, että myös ihan oikeita reliikkeinä. Esimerkiksi Henrikin väitettyjä jäännöksiä säilytetään lukkojen takana Tuomiokirkossa. Epäilemättä myös alttareista löytyy edelleen pyhimysten palasia, sillä katolisena aikana jokaisessa alttarissa oli joku pyhäinjäännös.

Reliikkien riittoisuuden näkökulmasta oli hienoa, että ne voitiin tarvittaessa aina jakaa pienempiin palasiin, koska uskottiin, että pyhimys on yhtä läsnä jokaisessa pyhäinjäännöksen kappaleessa. Pyhimyksiä myös vaihdettiin niin kuin sarjakuvalehtiä. Turun piispa ja Trondheimin piispa esimerkiksi tekivät vaihtureita: toinen antoi palan Olavia ja sai vastineeksi hitusen Henrikkiä.

Roope Lipasti