Raamattu aasin omistajan näkökulmasta

”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan ole vielä istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne.”

Nämä toimintaohjeet antoi Jeesus Markuksen evankeliumin mukaan. Kaksi tuhatta vuotta myöhemmin noin puolet maailman väestöstä tietää, mihin Jeesus aasia tarvitsi. Muut löytävät selityksen lukemalla evankeliumia edemmäs ja unohtavat pian koko aasin. Entä aasin omistaja? Hän lienee yhä melko hämmentynyt, sillä hänelle tarjottiin varsasta vastineeksi vain nämä sanat:”Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”

Näkikö mies aasiaan enää koskaan? Jeesus on tosin lainaajana sieltä luotettavimmasta päästä, mutta täyttä varmuutta meillä ei ole. Ja miksi? Koska meitä ei kiinnosta. Yksi aasi sinne tai tänne, ajattelee evankelistakin ja jatkaa kohti historiallista joukkokohtausta.

Klassista voittajien historiaa! Jos miettisimme edes kerran, miltä tapahtumasarja näyttää aasin omistajan – tai peräti aasin – näkökulmasta, huomaisimme, että kirjoittaja ei kertonut läheskään koko tarinaa. Tai edes kiinnostavinta mahdollista versiota. 

Toverit lukijat! Vapauttakaamme kirjallisuus kertojien ylivallasta! Ottakaamme haltuun meille tärkeiden kirjojen maailmat ja käykäämme rohkeasti peremmälle. Asettukaamme viimein aasin menettäneen miehen asemaan ja katsokaamme ympärillemme. Hämmästykäämme. 

Vallankumoustyössä voi ottaa oppia esimerkiksi Tom Stoppardin näytelmästä Rosencrantz ja Guilderstern ovat kuolleet, jossa Hamletin joutavanoloiset sivuhenkilöt saavat uuden elämän kuninkaallisen draaman itseoikeutettuina päähenkilöinä. 

Toisin voi lukea tietysti myös toisin. Samuel Beckettin näytelmä Huomenna hän tulee on hyvä esimerkki nurja puoli edellä syntyneestä klassikosta. Mitä tapahtuu siinä maailmassa, josta Vladimir ja Estragon ovat myöhästyneet? Missä tarina on silloin, kun se ei ole tarinassa itsessään? 

Teksti: Maria Vuori