Siekkareita ja Meiju Suvasta

Runous ja musiikki ovat olleet ikiajat liittolaisia, mutta musiikki liittyy myös moniin romaaneihin sekä siihen, kun niitä kirjoitetaan. Kysyimme neljältä ajankohtaiselta kirjailijalta heidän kirjoittamisen soittolistaansa.

1. Kuunteletko ja millaista musiikkia kirjaa kirjoittaessa?

2. Miten valitset musiikin, vaihteleeko vaikka kirjan teeman tms mukaan?

3. Mikä oli viimeisimmän kirjasi (tai syntymässä olevan kirjan) tärkein biisi?

*

Henriikka Rönkkönen

1. Kuuntelen melkein aina musiikkia kun kirjoitan! Minulla on kaksi moodia tässä: Joko laitan sellaista taustamusiikkia (Spotifystä jonkun random ”chill out” tai ”meditaatio”-soittolistan), jonka biisejä en tunnista enkä näin ollen rupea tanssimaan tai laulamaan (esim. kahvilassa tämä on hyvä). Tai sitten luukutan jotain, mikä saa adrenaliinit virtaamaan: esimerkiksi Sibeliuksen ”Karelia Suite, Op 11: lll Alla marcia” saa minut kuvittelemaan että olen kapellimestari (minkä takia näillä on tällaiset saatanalliset nimet, en muistanut tätä ja etsin varmaan 15 min, että mikä se oli!). Myös esimerkiksi Vestaa ja Vesalaa saatan itkeä, ja taas Disturbedista, Florence and the machinesta ja Etta-räppäristä saan voimaa ja itsevarmuutta.

2. Musiikki valikoituu tunnetilan mukaan ja sen mukaan, millainen teksti pitää kirjoittaa (hauska, voimaannuttava, koskettava).

3. Kirja oli Määmatka ja biisinä Meiju Suvaksen ”Pure mua”.

*

Tapani Kinnunen

1. Aika usein kirjoittaessani minulla soi jokin CD. Yleensä se on Miles Davisin jokin levy. Useimmin on soinut Kind of Blue. Joskus tosin 1970-luvun melodinen uuden aallon musiikki pistää minut käyntiin… eli free jazzilla tai punkilla mennään!

2. Valitsen musiikin fiilikseni mukaan. Se ei yleensä liity millään tavalla kirjan aiheeseen. Viimeisintä romaania kirjoittaessani kuuntelin moneen kertaan peräkkäin Hellhoundin ainoan LP:n. Kyseessä on 1970-luvun tamperelainen yhtye, jota monikaan ei enää muista. Laulaja-sanoittajasta tuli kielenkääntäjä.

3. Syksyllä ilmestyy kymmenes runokokoelmani Maitoa ja alkoholia. Ehkä tähän on pakko vastata, että Dr. Feelgoodin Milk and Alcohol.

*

Katja Kettu

1. Kuuntelen vaihtelevasti. Doors on ikisuosikki, Miles Davis, Billie Holiday, Otis Redding, Herbie Hancock. Edvard Griegin Peer Günt toimii, joskus vain klassinen taustamusa. Rose on poissa -kirjaa tehdessäni kuuntelin ojibway bändiä, A Tribe Called Rediä ja Buffy Sainte-Marieta. Nyt kirjoitan elämäkertaa Ismo Alangosta niin ne biisit määräävät.

2. Rytmillä on merkitystä ja intensiteetillä. Joskus kaikki ulkopuoliset äänet häiritsevät, Rosen kanssa saatoin luukkuttaa A Tribe Called Redin Stadium Powwowia repeatilla tuntikausia. Tai herkemmissä tunnelmissa Mariee Siouxin Wild Eyesiä. Nyt kuuntelen paljon Siekkareita ja koetan imeä niistä biiseistä sopivaa rajuutta tekstiin.

3. Tällä hetkellä Ismo-kirjassa tärkeitä ovat: Harsoinen teräs: Totuus Hei soturi: Sielun veljet Suomi-Finland: Totuus vai tequila Tosin käydään läpi levyjä biisi biisiltä, niin kyllä ne sellaisen kokonaisvaltaisen soundtrackin elämään muodostavat juuri nyt.

*

Jussi Seppänen

1. Kyllä se on rokkia tai poppia. Pitää pystyä samastumaan soittajiin, vaikka en mitään itse soitakaan. Olla vähän kuin samaa porukkaa, kollegoita. Minun on tärkeää koko ajan muistuttaa itselleni, että kirjoittaminen on leikkiä ja kaikki on sallittua ja jopa pakollista. Musiikki auttaa tässä: "Nuokin vain soittavat tuolla menemään, vaikka maailma on tämmönen."

2. Valikointi ei ole kovinkaan analyyttistä. Joskus, jos huomaan tekstin kääntyvän vaikkapa liian abstraktiksi, laitan soimaan simppeliä ja ratkaisukeskeistä rockia. Että tähän pyritään.

3. Jussi Seppästä kirjoittaessani kuuntelin luvattoman paljon porilaista neroutta eli Circlen levyä Terminaali.

Teksti: Roope Lipasti