Tamin Colosseum on keskikaupungilla
Juhani Tammiselle Turku on tukikohta johon palataan aina – niin ulkomaiden valmentajakomennuksilta kuin tanssikisoista.
Parkin kenttä
Se on minun Colosseumini, sellainen sydänareena. Siellä olin ensimmäisen kerran neljävuotiaana Nurmi-luistimet jalassa. Ajattelin ehdottaa Turun päättäjille, että Tami-patsas siirretään Raisiosta sinne. Luulen, että ensimmäistä kertaa saadaan aikaan yksimielinen päätös: että ei missään tapauksessa! Mutta katsotaan mitä veljet tuumaavat.
Kupittaan vanha jäästadion
Vuonna 1963 koulujen pelit siirtyivät Parkin kentältä Kupittaalle, kun sinne saatiin tekojää. Se pidensi kautta ratkaisevasti. Aiemmin jouduttiin odottamaan luonnonjäätä. Tekojää oli paratiisi!
Urheilupuiston yläkenttä
Pelasimme jalkapalloa siellä, voitin TPS:ssä pari nuorten suomenmestaruuttakin, mutta sitten oli lopulta pakko tehdä valinta kahden lajin välillä. Juuso Wahlstenin kanssa asiasta neuvoteltiin. Hän otti esiin Euroopan kartan, näytti Suomea ja sanoi, että eikö ole aika pohjoisessa, kumpaanhan lajiin, Tami, kannattaisi keskittyä. En minä sitten toista neuvoa enää tarvinnut.
Hirvensalo
Hankimme tontin sieltä 1982, talo valmistui muutamaa vuotta myöhemmin. Se on ollut sellainen tukikohta, johon on aina maailmalta palattu. Kerran välittäjä soitti ja kysyi, vuokraisimmeko sen kun olimme pois. Sanoin, että sillä ehdolla, että vuokralaisella on rahaa eikä hän ei sotke paikkoja. Kävi ilmi, että Hesburgerin Salmiset rakensivat juuri omaa taloaan ja tarvitsivat hetkeksi kodin. Sanoin välittäjälle, että ehdot täyttyvät.
Puolalan yhteislyseo
Vietin siellä yhdeksän vuotta – tuplasin seiskaluokan. Se oli hyvä koulu, olen kiitollinen sen opettajille. Olin aluksi hyvä oppilas, mutta sitten urheilu vei niin paljon aikaa, että koulu kärsi. Kirjoitusten jälkeen, vuonna 1970, tiedettiin, että koulusta oli kolme reputtanut, joten kysyttiin minuun viitaten, että ketkäköhän ne kaksi muuta ovat? Mutta minä päinvastoin yllätin kaikki ja kirjoitin hyvin, sain magnan paperit. Samaan aikaan ylioppilaskirjoitusten kanssa oli vielä MM-kisat Tukholmassa. Lensin aina kokeen jälkeen sinne. Pelasin kuudessa matsissa ja tein neljä pinnaa.
Ruissalon Golf-rata
Minulla on kolme harrastusta: golf, kirjat ja kalastus. Ruissalon rata perustettiin 1970-luvun alussa ja meitä harrastajia oli silloin puolen sataa. Golf on hieno peli monellakin tavalla: se on mailapeli ja kuitenkin jääkiekon täydellinen vastakohta. Se on herrasmiespeli, siinä ollaan luonnossa mutta kuitenkin se on peli. Voitin joskus aikoinaan Turun mestaruudenkin, silloin tasoitukseni oli 4, nyt taitaa olla yhdeksän pintaan. Nykyään en ehdi juuri pelata.
Pääkirjasto
Olen keskustan poikia alun perin, joten pääkirjasto oli tärkeä paikka pienenäkin. Nykyään luen erityisesti omaelämäkertoja, joten oli luontevaa, että julkaisin sellaisen myös itse – tai ei se ihan perinteinen omaelämäkerta ole. Sellaisissa kun on usein kaksi ongelmaa: kirjoittaja on joko muistelija itse tai sitten joku toimittaja tai vastaava. Itse ratkaisin omassa kirjassani Don Tami, my story sen niin, että pyysin mukaan 20 aikalaistani, jotka saavat kertoa tarinan.
Kesäpaikka Haapaluoto
Mökki on Kakskerran edustalla ja kuului aikanaan vanhemmilleni. Se on sellainen meidän paratiisimme. Asumme siellä kesät – voisimme olla pidempäänkin, mutta sinne ei tule talvella vesi. Aika pitkälle syksyyn siellä voi käydä rauhoittumassa ja kalastamassa. Veneellä sinne pääsee parissa minuutissa rannasta, eikä Turkuunkaan ole kuin 18 kilometriä.
Pizzeria Dennis
Sinne vien bisnesystäväni lounaalle. Tämä yritysvalmentajan urani alkoi vuonna 1985, kun minusta tehtiin Turun Sanomiin iso juttu ja sen peruina pyydettiin puhumaan nuorkauppakamarin tilaisuuteen, jossa oli mukana useampi sata yritysjohtajaa. Kerroin heille puolitoistatuntia valmennusfilosofiaani, ja siitä se lähti. Sen jälkeen ole tarvinnut paljon markkinoida.
Haastattelu: Roope Lipasti
Kaupungin kosketus -sarjassa ihmiset kertovat itseensä liittyvistä paikoista Turun alueella.
