Tärkeintä on leikki

Tom Petäjän ohjauksessa Peter Panissa on paljon uutta ja vähän vanhaa.

Vartiovuoren kesäteatterin koko perheen näytelmän ohjaa tänä vuonna mies, joka on ehkä tutumpi näyttelijänä: Tom Petäjä on hauskuuttanut turkulaisyleisöjä vuosikausia. Mutta ei hän ensimmäistä kertaa ole ohjaajankaan housuissa. Molempi parempi, tuumi mies itse:

– Ohjaaminen on mukavaa vaihtelua näyttelijäntyölle, mutta se myös auttaa näyttelijää minussa. Kun katsoo asioita lavalta, niin se on aina vähän eri kuin jos katsoo ulkopuolelta, niin kuin ohjaaja tekee.

Mutta on niissä kahdessa yhtäläisyyksiäkin, molemmat stressaavat ja molemmissa rooleissa jännittää:

– Sanoisin, että ohjaaja Tom Petäjää jännittää enemmän ensi-ilta kuin näyttelijä Tom Petäjää. Ennen kaikkea sitä jännittää näyttelijöiden puolesta. Toisaalta ohjaajan työhön kuuluu myös se, että osaa päästää irti, kun homma on valmis.

Koukku on aina Koukku

Petäjä ehdotti teatterille Peter Pania jo vuonna 2018:

– Peter on hyvä hahmo, hänessä ja koko tarinassa on kiinnostavia aikuiseksi kasvamisen ja vastuullisuuden teemoja. Ja myös sitten kääntöpuolena sitä, kuinka aikuisen rooli voi vangita ihmisen. Ei saisi koskaan unohtaa leikkiä ja sisäistä lastaan, sitä ettei elämä nyt yleensä niin vakavaa ole. Myös tässä näytelmässä leikki on oleellista ja se, että leikkiä voi vaikka olisi aikuinen.

Petäjä on paitsi ohjannut myös dramatisoinut näytelmän. Se tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että hän on rikkonut alkuperäistä tarinaa aika lailla, vaikka mukana on tietysti tuttuja elementtejä.

Lähtökohtana on, että äiti Leena joutuu vahingossa takaisin Mikä-Mikä-Maahan, kun lähtee omien lastensa perään. Tarina siis ikään kuin jatkuu siitä mihin alkuperäinen kirja päättyi.

– Samoja asioita Mikä-Mikä-Maassa toki tapahtuu. Esimerkiksi Koukku on tietenkin Koukku: hänessä palaa ikuinen kostonhalu ja vimma, jota eivät vuodet taltuta ja joka on siksi jo koomista.

Rehellinen ja älykäs yleisö

Kun yleisössä on kaikenikäisiä lapsia, se tietenkin asettaa omat haasteensa. Olennaista on, ettei aliarvioi lapsia:

– Lapset ovat älykkäitä ja ymmärtävät hyvin paljon – ehkä eri tavalla kuin aikuiset, mutta yhtä kaikki. Lapset ovat myös hyvin rehellisiä – jos joku naurattaa, se naurattaa, jos surettaa, se surettaa. Ja tietenkään koko perheen teatteri ei saa olla liian pitkä, eikä ihan liian hurja. Myös selkeys on tärkeää lapsiyleisölle – että tiedetään aina minne kuuluu katse tarkentaa, missä on se tapahtumien keskipiste.

Entäpä jos ohjaaja itse heitettäisiin lavalle, kuka hahmoista hän haluaisi olla?

– Ehkä Koukku. Tai Leena. Koukku siksi, koska pahisten roolit ovat aina kivoja, ne kun ovat jotenkin niin rajattomia. Esimerkiksi niin, että mitä kiltimpi pahis, sitä kauheampi hän on. Leena taas osaa suhtautua asioihin lämmöllä ja lempeydellä. Se on kunnioitettavaa.

Aikaa chillailla

Kahden koronakesän jälkeen edessä on toivottavasti vaihteeksi normaali teatterikesä. Paitsi Petäjälle ei ole:

– Sellainen ero normivuosiin on, että kun tänä vuonna en ole itse lavalla, niin on aikaa reissata ihan täällä kotimaassa. On kiva kun ei ole niin tiukka aikataulu – ei ole aina pakko palata esitykseksi kotiin.

Korona-ajan hedelmiä on myös se, että Petäjä on kouluttautumassa työnohjaajaksi:

– Se on sellaista ihmisten tukemista heidän työssään. Työnohjaaja ei siis neuvo miten itse kukin työtään tekee, mutta auttaa löytämään asioita, jotka tekisivät työelämän mukavammaksi ja sellaiseksi, että esimerkiksi jaksaisi paremmin. Siinä on itse asiassa vähän jotain samaa kuin ohjaamisessa.

Teskti ja kuvat: Roope Lipasti

Peter Pan Turun kesäteatterissa Vartiovuorella. Ensi-ilta 17.6.2022.