Turku, sinä olet tähti

Turku on niin suuri, että se on laajentunut avaruuteen saakka, kuten tämän lehden eräässä artikkelissa kerrotaan. Avaruudesta löytyy nimittäin niin Turku kuin esimerkiksi Iso-Heikkiläkin. Tämä tieto luo uutta valoa myös vanhaan kiistakysymykseen siitä, onko muualla älyllistä elämää. Tosin avaruudesta löytyy myös Tampere, joten mene ja tiedä siitä älyllisyydestä.

Joka tapauksessa talven pimeyden likipitäen ainoa hyvä puoli on, että tähdet näkyvät hyvin. Niin hyvin, että ryhdyin kerran pienenä laskemaan niitä, joskin tehtävä osoittautui haasteelliseksi. Parin sadan jälkeen menin sekaisin laskuissani, enkä enää ollut varma, olinko jo laskenut Venuksen, vai enkö.

Tästä epäonnistumisesta opin, että senkaltaiset kartoitustehtävät on syytä jättää ammattilaisille ja keskittyä vain ihailemaan taivaankannen kauneutta ja sitä kuinka pieneksi se pystyy kutistamaan ihmisen. Omat saavutukset esimerkiksi kestävyysjuoksussa asettuvat uuteen valoon, kun miettii, että  Auringon jälkeen lähin tähti – melkein siis samassa korttelissa sijaitseva – Proxima Centauri on 39 255 000 000 000 000 kilometrin päässä.

Tähtiin liittyy tietenkin romantiikka ja niiden kaksinkatseleminen. Mutta ei mikään voita myöskään hiihtoretkeä yksin täysikuun valossa, tähtien kajossa.

Luonnollisesti tähtien asennosta voi myös ennustaa. Jos esimerkiksi tähtien asennot ovat tietyntyyppiset, sitä on suurella varmuudella härkä – ainakin jos isä on härkä ja äiti lehmä.

Tähän lehteen on koottu kulttuurivuoden kunniaksi myös kullekin horoskooppimerkille ikioma kulttuuritapahtuma – se, johon nyt ensi vuonna ainakin pitää osallistua. Sitä omaa odotellessa kannattaa pysähtyä ja kääntää katse ylös tähtiin. Se on nopein tapa nähdä myös sisäänsä.

Roope Lipasti,
Mobilen talvilehden päätoimittaja