Turun linnan ja pääkirjaston käytävillä et ole yksin: Askelia ja kuiskauksia pimeästä

Jos Turun linnassa käydessäsi kaipaat kylmiä väreitä, kannattaa suunnata entiseen vanginvartijan huoneeseen. Se on nimittäin linnan kummitelluin huone.

Huhuu! Seison vanginvartijan huoneen alapuolella, jossa on ennen ollut useampi vankikoppi. Huoneessa on hämärää ja aivan hiljaista.

Samassa huoneessa 1980-luvulla siivoja oli ollut aikaisin aamulla töissä ja nähnyt, kuinka portaita nousee mieshenkilö. Hahmo oli kulkenut vanginvartijan huoneen läpi, mennyt portaisiin ja häipynyt kiviseinään.

Päivä oli ollut pääsiäislauantai, jolloin uskomusten mukaan on parhaimmat hetket nähdä tällaisia kulkijoita.

Pari päivää myöhemmin vahtimestari oli avaamassa Turun linnaa, ja hän oli nähnyt saman miehen kulkevan samasta kohtaa.

Monet Turun linnan työntekijät ovat kertoneet, että Pyöreän tornin portaita kävellessä tuntuu kuin joku kulkisi perässä.

Vuonna 1822 häijyluonteinen vahtimestari murhattiin Pyöreän tornin sellissä. Jokailtaisella tarkastuksella vangit olivat hyökänneet vartijoiden kimppuun ja surmanneet vahtimestarin 22 puukoniskulla.

Kummituksen kommentteja

Vuodesta 2000 lähtien Turun linnassa työskennellyt museoassistentti Hilkka Kauppinen ei ole ikinä nähnyt työpaikallaan kummituksia.

Kuitenkin viettäessään yön yliluonnollisten ilmiöiden tutkimusryhmä Aavedatan kanssa yli 700 vuotta vanhassa linnassa hän koki hämmentäviä tilanteita.

– Aavedatan veljekset Jupe ja Marko Keskitalo kysyivät ääneen: ”Haluatko puhua mieluummin ruotsia vai suomea?”. Sen jälkeen pimeydestä kuului selkeästi: ”Tyst.”, Kauppinen muistelee.

Kuninkaansalissa tutkimusryhmä Kauppisen kera kuuli kuiskattavan ”Marko”, kun toinen Keskitaloista oli saapunut huoneeseen ja esittäytynyt sanoen: ”Hei, olen Marko.”

– Silloin katselin ympärilleni ja mietin, kuulinko muka oikein tai kuulivatko muutkin sen, ihmettelee Hilkka Kauppinen edelleen, vaikka häntä ei muuten karmaise liikkua Turun linnan käytävillä.

Kirjahyllyjen varjossa

Astumme kirjastonhoitajan kanssa vanhaan, rämisevään hissiin. Se vie meidät Turun kaupunginkirjaston vanhan puolen kellariin ja lähivarastoon. Kellari on sokkeloinen kuin labyrintti. Pysähdymme kirjallisuus ja taide -osastolle.

– Kun monet kollegani ovat olleet varastossa etsimässä kirjoja, he ovat huomanneet varjon menevän hyllyjen ohi. Moikattuaan työkaveria he ihmettelevät, miksei kukaan vastaa. Kun he kurkkaavat käytävään, he tajuavat, ettei siellä ole ketään muuta, kirjastonhoitaja kertoo.

Joskus varastosta ei ole löytynyt haluttua kirjaa, mutta vähän ajan päästä kyseinen teos on ollut työntyneenä rivistä esiin.

Väsymätön kirjastonhoitaja

Jututtamani kirjastonhoitaja oli pari vuotta sitten nähnyt varaston käytävällä edessään liikkuvan varjon. Kun varjo kääntyi kulman taakse, hän kurkisti nopeasti, mutta ei nähnyt sitä enää.

Ensin hän ajatteli, että näky oli vain heijastus, mutta kului muutama viikko ja huhut kirjaston kummituksesta tulivat todeksi.

– Näin parin metrin päässä tumman, pitkän hameen ja kapean uuman. Hahmosta ei näkynyt läpi, vaan se oli todella tumma varjo. Se seisoi edessäni monta sekuntia ennen kuin katosi, muistelee kirjastonhoitaja ja saa edelleen kylmiä väreitä.

Kun hän kertoi näystään kahvihuoneessa, muut vain nyökyttelivät. Pitkähameinen rouva on tuttu näky Turun kaupunginkirjaston kellarissa.

Henkilökunta arvelee, että kyseessä on joskus muinoin kirjastossa työskennellyt kirjastonhoitaja. Kummituksen uskotaan olevan 1900-luvun alkupuolelta, johon ainakin hameen pitkä mitta viittaisi.

– Kirjastonhoitajat tuppaavat olemaan hyvin omistautuneita työlleen. Olemmekin jutelleet, että kummitus on vanhapiika, jolle Turun kaupunginkirjasto on ollut henkireikä, josta ei lähdetä ikinä pois, kirjastonhoitaja naurahtaa.

Teksti ja kuva: Ellinoora Sandell

Turun linna avoinna 5.6.2016 asti ti-su 10-18.
Pääkirjasto avoinna ma-pe 9-20, la 10-16, su 12-18.